On aika juhlapukujen

Kevät tuo tullessaan ylioppilasjuhlia, häitä rippijuhlia, valmistujaisia ja monia muita juhlia, joihin on ihanaa lähteä hyvin pukeutuneena, kauniissa tilaisuuteen sopivassa mekossa. Niitä vaan ei tahdo kaupasta aina löytyä sopivia, vaikka olisi kuinka paljon tarjolla. Yhdelle ei löydy sopivaa kokoa, toinen ei tykkää kankaista ja kolmannella hangoittelee kukkaro vastaan juuri silloin, kun se unelmien vaate olisi ulottuvilla.

Täällä on tällä hetkellä työn alla yksi hääpuku ja morsiamen äidin jakkupuku. Niiden valmistumista odotellessa ajattelin laittaa tänne hiukan vanhempia tuotoksia esille, pukuja ennen tämän blogin syntyä. Kaikissa tapauksissa puku oli menossa häihin ja syystä tai toisesta sopivaa ei ollut kaupan tangoilta tullut vastaan ja niinpä ompelukoneella ja vähän suunnittelupäälläkin oli töitä.

Tämän puvun hameen kava löytyi Eurokankaan ostokaavoista, muistaakseni Burdalta, ja topin kaavat jostakin vanhasta, ystävälläni säästössä olleesta  lehdestä. Hauska ja erilainen yksityiskohta on hameen takana sivussa oleva laskostus, joka tekee puvusta näyttävän. Hame on paksua satiinia ja toppi kuparinväristä silkkiä. Tähän pukuun liittyy myös aiemmin esittelemäni pikkulaukku.

Tämä puku pääsi tomittamaan omistajansa yllä kaason virkaa. Mieluinen, monien röyhelöiden koristama malli oli katsottuna Haloselta, mutta kun se oli häihin hyvin epäsopivasti musta, niin sen pohjalta tehtiin tämä punainen versio. Kankaana puvussa on polyesterisatiini ja helman muodostavat kellomaisesti leikatut viisi erillistä liehuvaa röyhelöä. Tässä mallissa tärkeää on laskeutuva kangas, jotta puvusta ei tule liian pönkköä. Tein myös asuun sopivan laukun, jonka tarkempi esittely löytyy täältä.

Entinen vuokraemäntäni kaipasi erään sukulaisen juhannushäihin jotain punaista ja kuitenkin arvokkaan hillittyä asua. Suuren Käsityölehden muutamaa kotelopuku- ja jakkumallia sopivasti muokkaamalla syntyi tällainen pirteä ja tyyliks kokonaisuus. Pääntie sekä jakussa että mekossa on leikattu sydämenmuotoiseksi. Kankaana on silkki ja jakun hihat ovat kevyesti vajaamittaiset.

Ananasponcho sinisävyissä

Tämän ponchon ensimmäinen painos näki päivänvalon tammikuussa. Nyt on vuorossa samainen malli keväisen vaaleansinisenä. Kaverin työporukka sai punaisesta ponchosta idean kollegansa 50-vuotispäivälahjaan ja tämä tein tilaustyönä sinne lahjaksi.

Keveän ja ilmavan ponchon ponchon lanka on Verona Florin ja sitä kului karvan verran yli 3 kerää, eli reilut 150 g. Punaisessa mallissa hapsuja on joka toisessa ketjusilmukkakaaressa, tässä jokaisessa. Vähemmillä hapsuilla ponchosta selviää kolmella 50 g kerällä (50 g on noin 150 m), mutta kun hapsuja laittaa tuplasti, tarvitaan neljännestä kerästä vähän apuja. Omasta mielestäni tämä tiheä hapsutus toimii paremmin. Ponchoon virkattu koululla nro 2 ja sen ohje löytyy Novitan kesä 2010 -lehdestä.

Ponchoilu senkun jatkuu - kaksosten merkeissä

Nämä ovat kuin kaksi marjaa. Tai no eivät ihan samanlaiset, mutta sen verran houkuttelevia kumpikin omalla tavallaan, että vaikea on päättää, kumman sitä ottaisi. Eipä osannut nämä tilannut työkaverikaan päättää, vaan halusi lopulta molemmat:) Sinisävyinen kelpaa pukea vaikka farkkujen kaveriksi ja toinen, karkimpi väritys sopii mainosti vaikka valkoisen puseron tai mekon pariksi.

Lankana molemmissa Novitan Puro Batik kesän 2011 uutuusväreissä. Langan menekki on hiukan vajaa kolme 100 gramman kerää/poncho. Kumpikin lanka on sellaista, että värit eivät vaihdu pelkästään saman värin eri sävyihin ihan tummasta lähes valkoiseen kuten tässä violetissa versiossa. Niinpä rakennuspalikoista eli ponchon muodostavista neliöistä tulee keskenään eri värisiä. Erilaisia vaihtoehtoja kokeiltuani päädyin yhdistämään neliöt satunnaisessa järjestyksessä niin ettei vierekkäin ole kahta ihan samanväristä, mutta muuten väritys on täysin sattumanvarainen. Ja tuntuu toimivan ihan mainiosti.

Joten mukavia kesäkelejä näille:) Stockmannin Hulluilla päivillä oli viime viikolla juuri tämä samainen lanka tarjouksessa, joten sitä kertyi lankakoreihin samanmoinen määrä lisää näiden käyttämieni kerien tilalle. On se kyllä kumma, miten sitä kuvittelee tekevänsä vauhdilla kaikenlaista niin että tulee lankakoreihin tilaa. Hetkeksi. Koska vähän ajan päästä jossain kaupassa törmää taas niin ihaniin ja edullisiin lankoihin, että eihän niiden ohi pysty kävelemään ilman seurauksia..

Lämpimiä prinsessaunelmia

Kummitytön 3-vuotispakettiin meni tällainen setti. Ja ehdinpäs ajoissa! Eilen juotiin synttärikahvit ja ahmittiin kakkua ja neiti oli oikein tyytyväinen uusiin kevätasusteihinsa. Tähän tosin malliksi pääsi nalle, koska se oli ainut vähänkään sopivankokoinen paikalla oleva malli täällä kotona ennen paketointia.

Viikolla Turkuun suuntautuneen työpaikan reissun linja-autoilu tuli käytettyä mukavasti hyväksi. Menomatkan aikana valmistui pipo ja huivi sai hyvän alun, päivän päätteeksi molemmat olivat päättelyä ja koristekukkia vaille valmiit.

 Lankana on karkinvaaleanpunainen Novitan Kide, oikein prinsessainen väri. Pipossa on 14x4 silmukkaa, reunassa 5 cm joustinta ja varsinainen pipo on pidennettyä helmineuletta. Huivi on kokonaan pidennettyä helmineuletta ja leveydeltään se on 20 silmukkaa. Lankaa kului huiviin yksi kerä eli 100g, pipoon vajaa yksi kerä. Kukan idea on napattu täältä ja siinä lankana tavallinen valkoinen villalanka jämälankalaatikosta.

Matkaponcho

Tässä taas tämä vanha tuttu perusmalli, tällä kertaa liilan sävyisestä liukuvärjätystä langasta tehtynä. Ei näille näköjään tule ollenkaan loppua:) Ihka ensimmäisen tällä mallilla toteutetun ponchon olen tehnyt itselleni vuosia sitten liilankirjavasta Nalle Colori -langasta. Sitä ei samanvärisenä ole saanut enää moneen vuoteen ja nyt yksi kollega halusi juuri sellaisen, samanvärisen. Joten tässä yksi yritys siihen suuntaan.

Tällainen poncho on mitä parhain vaatekappale otettavaksi matkalle mukaan. Monestakin syystä. Tämä kyseinen yksilö painaa vain 133 g, se on kevyt, samalla lämmin ja kuitenkin täynnä reikiä eli mukavan viileä tarvittessa. Matkalaukussa tämä menee pieneen tilaan eikä taatusti rypisty vaan on samantien käyttävalmis. 

Lankana on Hjertegarnin Bamboo Strømpegarn ja sitä kului yhteensä vajaa kolme kerää eli karvan verran vaille 150 g.. Langassa on 25 % bambua, 60 % villaa ja 15 % polyamidia, mikä selittää sekä pehmeyttä, keveyttä että lämpimyyttä. Ja myös sen, miksi lankaa myydään sukkalankana.. Monesti olen näin aikuisiällä ihmetellyt sitä, miten kauniita ja kalliita lankoja myydään sukkalankoina ja miten niistä joku raaskii tehdä sukkia. Minun maailmassani kotitekoiset villasukat ovat harmaat ja värejä käytetään vaan raidoissa. Näin oli ainakin lapsuudessa ja vasta koulun käsitöissä seiskaluokalla oivalsin, että sukkalankoja on yleensä olemassa muunkin värisiä kuin harmaita:) Monenvärisiä sukkia olen sen jälkeen tehnyt, mutta silti tuntuu, että eihän näin kaunista sukkaa viitsisi millään piilottaa saappaaseen.