maanantai 2. huhtikuuta 2012

Ei menny ihan niinku Strömssössä



Näin takatalven kourissa on mukava jutustella pehmeistä ja lämpimistä asioista kuten lapasista. Aina välillä käsityöprojektit eivät onnistu ihan niin kuin on ajatellut. Vaikka kuinka on hyvää tahtoa ja taitoakin, niin kaikki ei aina suju ihan yhtä aurinkoisesti ja näppärästi kuin Strömssössä. Tässä yksi sellainen tarina.


Sain syksylä Salaiselta Neuleystävältäni kauniin turkoosia täysvillaista paksua lankaa. Se alkoi heti muotoutua mielessä lapasiksi, kaveriksi samanväriselle huiville. Ei muuta kuin paksut puikot käteen ja palmikkokuviota neulomaan, sillä olin päättänyt tehdä turkoosit palmikkolapaset.


Lapaset valmistuivat nopsaan ja tietysti ne piti koeajaa heti seuraavana päivänä. Kriittinen arvio oli, että muuten hyvät, mutta hiukan liian väljät ja näistä tuulee läpi. Eli toisinsanoen olin ahnehtinyt liian  isot puikot ja neulos oli harvaa. Olo oli melkein sama kuin noin 10-vuotiaana ihan ensimmäisiä lapasia tehdessäni. Niistä toisen käden lapasesta tuli oikein mainio, mutta toinen, se jälkimmäinen, olikin sitten niin löysä, että kun käden painoi lumihankeen, tunki lumi lapasesta läpi.. Olinko siis nyt samassa tilanteessa kuin reilusti yli 20 vuotta sitten?


No, ehkä olin, mutta tällä kertaa kuvittelin olevani myös kekseliäämpi ja pystyväni korjaamaan tilanteen. Lapasia purkamatta tietenkin, koska mikään ei ole niin tylsää puuhaa kuin omien tekeleiden purkaminen. Siispä otin saavillisen lämmintä vettä ja Marseille-saippuaa ja ryhdyin huovuttamaan. Tarkoituksena oli saada lapaset kutistumaan hiukan pienemmiksi ja käsitellä pinta tiiviimmäksi. Lopputuloksena oli, että lapaset venyivät vaan entisestään ja kaikenlisäksi niiden kesti lämpöputkenkin päällä kuivua tuhottoman kauan ennen kuin pääsin testaamaan tuulenpitävyyttä ulos.


Lapasten testiulkoilutus oli pienoinen pettymys. Ihmettelin kovasti, miksi täysvillainen lanka ei ollut huopunut juuri ollenkaan. Lapasilla oli edelleen kokoa sen verran, että ne melkein putosivat käsistä. Ja niistä tuuli edelleen läpi. Seuraava askel olikin nakata epäonniset lapaset pesukoneeseen, villapesuohjelmaan puörimään. Tämän jälkeen sain onkia ne jääkylmästä vedestä, villapesuohjelma kun ei lainkaan linkoa pyykkiä.. Taas oli edessä sama kuivatusrumba ja kun vihdoin pääsin testaamaan tämän pesukonekäsittelyn jälkeen lapasia, tuuli niistä läpi edelleen!


Ehdin kyllä kerran jos toisenkin ajatella, että johan nyt on ihme, etteivät nämä huovu millään. Mielessä kävi myös, että ehkä lapaset olisi kannattanut purkaa sittenkin, heti ensimmisen käyttökokemuksen jälkeen. Nythän sitä ei enää voinut tehdä, koska ne olivat kuitenkin huopuneet sen verran, ettei purkaminen olisi onnistunut.

Lopulta jäljellä oli enää yksi keino. Uusi pesukonereissu ja tällä kertaa 50 asteessa. Olin jostain lukenut, että pesukonehuovutuksen yhteydessä koneessa kannattaa olla muutakin pyykkiä, niin huopuminen tapahtuu paremmin. Niinpä heitin koneeseen seuraksi yhden pellavapyyhkeen. Sehän nyt on sellaista kovaa ja tasaista materiaalia, johon villan kuidut eivät varmaan tartu eikä siitä irtoa mitään.


Niinpä. Ainahan sitä saa luulla kaikenlaista. Koneesta löytyi pari kutistuneita huopuneita pellavanukan peitossa olevia mykkyröitä. Huokaus. Oioin lapaset, nypin pyyhkestä irronneen ja turkooseihin villakuituihin tarttuneen valkoisen nukan pois ja venyttelin lapasia käteen sopiviksi. Nyt ne ovat ainakin huopuneet ja näistä ei taatusti tuule läpi!


Mitä tästä siis opin? Omia tekeleitä kannattaa purkaakin joskus. Mutta jotta ei joutuisi purkamaan, kannattaa tehdä seuraavaksi ja sitä seuraavaksi kirjoneulelapasia, niissä kulkee sen verran monta lankaa limittäin ja lomittain ja moninkerroin, että niistä ei taatusti tuule läpi.

Toivottavasti tämä takatalvi ei kestä kauaa niin että nämäkin lapaset saa pakata varastoon odottamaan ensi talven tuulisiä säitä:)

14 kommenttia:

  1. Hymy huulilla luin lapasten tarinaa :D
    Kiitos maanantai-illan piristyksestä! Ja lapasista tuli kauniit!

    VastaaPoista
  2. Voi mikä duuni yksien lapasten kanssa! :) Mutta tosi kauniit ne ovat!

    VastaaPoista
  3. =) Ihanaa että et antanut periksi! Kauniit ja aivan ihanan väriset palmikkolapaset!

    VastaaPoista
  4. ja huovutetut lapaset on niin mukavat käytössä, mun mielestä pitää paremmin ninkana ulkopuolella kuin kirjoneule :) nää on todella kauniit

    VastaaPoista
  5. :), näinhän se joskus menee. Mutta onneksi kävi kuitenkin hyvin...

    VastaaPoista
  6. Hyvä homma että lopputulos onnistui, mä en pidä erityisesti huovutamisesta, jotenkin hallitsematon juttu.
    Täällä on tullut yöllä ja illan kuluessa varmaan 30 senttiä lunta ja lisää tulee, joten ihan talvea Keski-Suomessa ja turha haaveilla vielä kesätamineista.

    VastaaPoista
  7. Huovuttaminen tuntuu olevan sellaista sattuman kauppaa. Joillain onnistuu täydellisesti kerralla ja toisilla ei sitten millään. Mystistä :) . Prosessi oli varmasti turhauttava mutta valmiit ja hyvin huovutetut lapaset näyttävät kyllä tosi kauniilta.

    VastaaPoista
  8. Olipas urakka! Mutta kauniit lapaset sait lopulta ja uskomattoman paljon jaksoit niiden eteen tehdä!

    VastaaPoista
  9. No mutta lopputuloshan oli mitä parhain :) Minä en ole oman pesukoneeni villapesuohjelmalla ikinä saanut mitään huopumaan, vaikka pesen kaikki neuleeni koneessa. Huopuminen vaatii vähän kovempaa käsittelyä.

    VastaaPoista
  10. Kiitos sympaattisista kommenteista, pehmeät ja pörröiset asiat aina kirvoittavat sellaisia. Kyllä noiden kanssa tosiaan sai ähriä melkoisesti. Jotain hyötyä tästä takatalvestakin siis on, kun niille nyt yllättäen tuli vielä hyvinkin käyttöä:) En ole minäkään aiemmin tarkoituksellisesti huovutellut pesukoneessa mitään. Vahingossa kylläkin :)

    VastaaPoista
  11. Kauniit pörrölapaset pitemmän kaavan jälkeen. En ole huovuttanut koskaan tarkoituksella, pari villapaitaa olen saanut minikokoiseksi pesukoneessa vahingossa. Toisesta tein lapsille tossuja ja toinen odottaa inspiraatiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi niistä vahingossa huopuneistakin tekeleistä yleensä löytyy inspiraatio johonkin muuhun juttuun.

      Poista
  12. Näin se tosiaan on, että nykyajan villalangat eivät välttämättä huopuu. Minä yritin koneessa pesemällä saada villasukkia pienemmäksi, kaksi kokeilua tein, sen jälkeen olivat venähtäneet niin isoksi(!), että purkuun menevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on myös yhdet hiukkasen löysät sukat, joita aattelin pesukoneessa hiukan ryhdittää. Saapa nähdä kuinka siinä käy kun ei millään tekisi mieli purkaakaan niitä.

      Poista