Sytykeruusut

Kauniita kananmunankennoista tehtyjä sytykeruusuja on näkynyt yhdessä ja toisessa blogissa. Idea on aivan mainio, kuka sen ikinä onkaan alunperin keksinyt. Niinpä minäkin, tarpeeksi ensin katseltuani - ja kananmunakennoja keräiltyäni - päätin ryhtyä kokeilemaan, kuinka paljon tässä hommassa sulaa talia päätyy muuallekin kuin ruusuihin.

Materiaalina minulla oli harmaita, vihreitä ja sinisiä pahvikennoja. Lisäksi tarvitaan talia kynttilöistä ja näppärät sormet, kattila joka ei ole ihan se talouden paras mahdollinen ja jonkinlaiset kuumaa talia ja vetta sietävät pihdit. Erinomaisen ohjeen löysin täältä.

 Ruusujen teko sujui pääasiassa juuri niin ruusuisesti kuin näiden suhteen kai yleensä on ollut tapana käydä. Muutama yllätyskin matkalle kuitenkin mahtui. Ensimmäiseen törmäsin kananmunakennojen kohdalla. Harmaissa kennoissa oli selkeät kupit, joihin ruusut oli helppo koota. Sinisistä ja vihreistä kennoista tulikin sitten vähän irtopainoksia, joista muutamien sisuskalut kävivät oikein kunnolla uimassa steariinissa., kun ruusu päätti hajota kesken kastetilaisuuden. Enpä ole koskaan aikaisemmin tullut kiinnittäneeksi huomiota siihen, että kennot on muotoiltu eri tavalla.

Seuraava haaste oli tali. Ohjeen mukaan vesihaudepurkkiin laitetaan ensin vettä pohjalle ja tali sulaa veden pinnalle. Joo, helppoahan se olisi nähdä sulaneen talin määrä ja tietää koska kynttilöitä on syytä sulattaa lisää, jos tali olisi ollut jonkun väristä! Aoitin valkoisilla kynttilöillä ja talihan ei sulana ollutkaa valkoista vaan ihan väritöntä, joten aikalailla arpapeliksi meni talin määrän arviointi. Seuraavat kynttilät olivat punaisia, mutta eivät läpivärjättyjä, joten ihan tulipunaisia ruusuja en saanut aikaiseksi. Kastoin kaikki ruusut kahteen kertaan ja ripottelin päälle vähän hilettä.

Kolmas ihanuus tässä hommassa oli kattila. Sulatin kynttikät kattilassa vesihauteessa olevassa lasipurkissa, tarkoituksena välttyä isolta ja hankalalta tiskiltä. Totuus kuitenkin on, että talitusoperaation jälkeen talia oli roiskunut kiehuessa sekä kattilan reunojen sisäpuolelle tasaiseksi nauhaksi että valunut pitkin hellaa (sanomalehtisuojuksista huolimatta) ruusuja edestakaisin kattilassa olevaan purkkiin ja sieltä pois nostellessa. Niinpä kun ruusut olivat valmiina aivan mainioita ja niin nättejä että mahtaako niitä raaskia polttaa ensinkään, niin kattila ei totisesti ollut sitä.

 Summa summarum, ruusut onnistuivat hyvin ja näyttävät nätiltä ja kattilakin lähti puhtaaksi, joten näiden parissa kului lauantai-iltapäivä oikein rattoisasti. Ja kyllä näitä voi tehdä toistekin, kananmunankennojen keräys jatkuu:) Itsellä ei harmittavaa kyllä kerrostalossa ole mitään tulisijan tynkää, joten tässä näitä on paketillinen jos toinenkin valmiina lähteään uuteen kotiin viikonlopun myyjäisissä.