keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Tunnustan!


Kokox Hurlum-blogista muisti minua tunnustuksella, lämmin kiitos siitä:) Tämä onkin vähän kiperämpi tapaus, piti oikein miettiä ja pohtia kunnolla. Tämmöisiä tunnustuksia tällä kertaa on katettu tarjolle:

1. Käsityö, josta olen ylpein. Liitä mukaan kuva.
Olen tehnyt vuosien varrella yhtä ja toista, mutta järjestelmällistä dokumentointia on tullut harrastettua vasta noin viisi vuotta. Varmaan kuvausinnostus lähti liikkeelle sellaisesta digikamerasta missä oli akku, edellisestä kun olivat aina patterit lopussa.

Periaatteessa kun käsitöitä tekee, niin sitä voisi olla ylpeä jokaisesta valmistuneesta työstä. Yhdestä siksi, että se valmistui kovan työn tuloksena. Toisesta siksi, että lopputulos oli juuri sellainen kuin pitikin. Ja kolmannesta vaikka siksi, että siinä materiaalit sopivat täydellisesti juuri siihen työhön tai kymmenennestä siksi, että sen saadessaan joku tuli todella iloiseksi.

Kuva: Suuri Käsityölehti
Pitkän pähkäilyn tuloksena valitsin tähän esiteltäväksi tämän.  Viime kesänä valmistunut morsiuspuku. Yllä oleva kuva on Suuren Käsityölehden malliohjeesta.

Kuva morsiamen albumista
Tässä kuvassa on valmis puku. Valitsin tämän siksi, että tässä kaavojen isohko muokkaaminen puvun tilaajan mieltymysten ja toiveiden sekä vartalotyypin mukaan onnistui mainiosti ja lopputuloksesta tykkäsimme molemmat kovasti. Puku juhlisti morsiamen elämän ainutlaatuista päivää, ja mielelläni olin tuon päivän onnistumista ja siitä jääneitä mukavia muistoja luomassa onnistuneen , tilaiuuden luonteeseen sekä morsiamen persoonaan sopivan puvun avulla.

2. Kaunein rakennus, jonka olen nähnyt. Liitä mukaan kuva.
Valitsemani rakennus ei ole kallistunut yli 4000 vuoteen. Minä sen sijaan kallistun kauneimman rakennuksen osalta Kairon nurkalla sijaitseviin Gizan tasangon pyramideihin ja niistä erityisesti suurimpaan eli Kheopsin pyramidiin.


Pyramidin kauneus on jossain muualla kuin koristeellisissa yksityiskohdissa, harmonisissa väreissä tai pehmeissä muodoissa. Pyramidin kauneus on oikeastaan puhtaasti matemaattista. Joten humanisti yllättyy tästä itsekin:) Näiden kauneus on mielestäni nimenomaan selkeissä linjoissa, millintarkassa suunnittelussa (ottaen huomioon rakennusajankohtana käytettävissä olleet mittalaitteet ym.), symmetriassa ja osien suhteissa toisiinsa. Lisäksi Kheopsin pyramidi on maailman seitsemästä ihmeestä ainut, joka edelleen on olemassa ja nähtävissä. Kheopsin pyramidi lukeutuu tuohon joukkoon nimenomaan hämmästyttävän tarkan rakennustekniikkansa ansiosta.


Omalla tavallaan viehättävää on myös se, miten pyramidit onnistuvat selviytymään miljoonakaupungin kupeessa niin, että niistä yhä edelleen saadaan kuvia, joissa ne näyttävät sijaitsevan keskellä autiomaata. Tai kuinka pyramidien pinta näyttää aina kuvissa tasaiselta, mutta kuinka se oikeasti koostuu niin isoista kivistä, että seinää pitkin kipeäminen olisi tällaiselle ei niin pitkäsääriselle naisihmiselle melkoisen haastavaa hommaa.

2,3 miljoonasta kalkkikivilohkareesta rakennettu, alunperin 146,6, metrin korkuinen ja 5,9 miljoonan tonnin painoinen rakennelma, joka kantoi maailman korkeimman rakennuksen titteliä yli 4000 vuoden ajan, vetää kenet tahansa hiljaiseksi. Nämä kuvat on otettu talvella 2008, jolloin sain seisoa pyramidien juurella useammankin kerran matkaoppaan ominaisuudessa.

3. Laulu, joka koskettaa minua syvästi. Liitä linkki tai sanoitus.


Tätäkään ei tarvinnut kauan miettiä. Kappale liittyy elokuvaan , joka lienee monien nyyhkyleffojen kuningas ja jonka koskettavan tarinansa ansiosta edelleen monien vuosien jälkeen mainitsen yleensä lempielokuvakseni. My heart will go on ja Celine Dion, elokuvassa Titanic.

4. Minkä asian koen arjessani raskaaksi.

Kuva osoitteesta www.fazermakeiset.fi
Tässä palataankin sitten äskeisestä sentimentaalisuuden puuskasta takaisin arkitodellisuuteen ja pitkiin työmatkoihin. Ne ovat oikeastaan ensimmäinen asia, joka tulee tästä mieleen. Kun päivästä kaksi tuntia kuluu erilaisissa liikennevälineissä istuen ja varsinkin yhdestä liikennevälineestä toiseen ryntäillen, olisi tylsistymisen ja stressin yhteisvaikutus jo varmaan nujertanut minut sängynpohjalle. Ellen olisi keksinyt, että niissä liikennevälineissähän voi kuskata mukanaan lankakerää ja koukkua tai puikkoja, jolloin tunti js toinenkin kuluu yllättävän sutjakkaasti, eikä tule tunnetta, että ne kaksi tuntia olisivat menneet ihan pelkäksi Helsingin kaupungin liikennelaitoksen tukemiseksi. Tiskikoneen olemattomuus tietysi myös välillä nostaa arjessa pulssia:)

5. Mistä asioista nautin eniten arjessani?

Kuva osoitteesta www.amazon.co.uk
Ihan siitä tavallisesta arjesta:) Tiskivuorineen kaikkineen.. Minusta on mukavaa tulla töistä kotiin kun tietää, että ei tarvitse laittaa ruokaa vain itselle, vaan voi kokkailla kahdelle. Tykkään siitä, että joka ilta ei tarvitse lähteä mihinkään, vaan voi olla kaikessa rauhassa kotona ja tehdä niitä asioita joista tulee hyvälle tuulelle, jotka rentouttavat ja tuovat elämään sisältöä. Viime kesän viikon mittaisella lomareissulla huomasin yllätyksekseni, että vaikka oli kuinka kivaa, niin aloin kaivata niitä tuttuja ja turvallisia arkipuuhia. Ja nyt huomaan kuulostavani aivan liikaa äidiltä, joten kuinkakohan keski-ikäinen kuva minusta oikein välittyikään:)

Tunnustus oli varsin hauska. Jaanpa tätä iloa siis eteenpäin seuraaviin suuntiin:
Lauralle Hääräämöön
Liisalle Herkullisiin ajatuksiin
Mirjamille Kujan viemää -blogiin
Divinalle Divina de Tu Vida -blogiin 
Paula-Maijalle Bocca buona -blogiin

5 kommenttia:

  1. Kaunis tuo hääpuku ja kiva tutustua sinuun paremmin :)

    VastaaPoista
  2. Oli oikein mukava lukea sinusta lisää. Kiitos tunnustuksesta. :)

    VastaaPoista
  3. Olipas kiva postaus!

    Parikymmentä vuotta olen käyttänyt Helsingin julkista liikennettä ja ainoa asia, jota autolijaksi siirryttyäni kaipaan, on tuo työmatkakässäily.

    VastaaPoista
  4. Anneli: Niinhän näiden tunnustusten kautta tuppaa käymään, että omat luurangot paljastuvat:)

    Laura: Tämä tunnustus kaiveli kyllä monenlaisia juttuja esiin, mistä ei niin paljon ole täällä tainnut juttua ollakaan.

    Paula-Maija: Ole hyvä:)

    Tintti: Julkisissa kulkuvälineissä kässäily on kyllä mainio keino saada ihmiset juttelemaan spontaanisti. Aika harvoin olen kyllä törmännyt muihin koukun- tai puikkojen heiluttajiin tuolla liikennevälineissä, enemmänkin meitä sinne mahtuisi.

    VastaaPoista