Projekti sohvan päällystys, osa 2: Valmista tuli!

Haa! Onko mikään niin nautinnollista kuin imurointi iltamyöhään suuritöisen, ajoittain päänvaivaa aiheuttaneen ja tässä tapauksessa myös hyvin roskaavan käsityöprojektin valmistuttua. Nyt ovat aiemmin palasina esittelemäni sohvanpäälliset valmiina, yhteensä kuusi erikokoista ja -muotoista tyynyä. Tässä kuvassa on pienin kolmesta selkätyynystä, jonka olen täyttänyt kaikilla mahdollisilla tästä huushollista löytyvillä tyynyillä että näyttäisi edes vähän aidolta:)

Ennen kuin tuohon auvoiseen imurointitilanteeseen päästiin, kului kyllä aika monta hikistä tuntia. Kun palat oli leikattu, piti niiden reunat huolitella ympäri jotta edes vähän vähemmän punaista nukkaa ja lankoja irtoaisi kappaleiden kasaamisen aikana. Punaisilla säätönapeilla varustettu valkoinen ompelukone alkoi näyttää projektin edetessä kauttaaltaan punaiselta, mutta onneksi nukkasade helpotti huolittelun ansiosta. Tuo nukka taitaa lukuisista imurointikerroista huolimatta kuulua samaan sarjaan kuin joulukuusen neulaset. Eli jos niitä löytyy vielä juhannuksena jostain nurkasta niin todennäköisesti tulevan joulusiivon yhteydessä löytyy nukkapalleroita jonnekin sängyn alle unohtuneina. Kankaasta ja väristä tykkään kyllä edelleen kovasti, vaikkei tyynyt omaan sohvaan olekaan tulossa.

Kun tyynyjä katselee sohvassa ennen projektin alkua sitä helposti tulee kuvitelleeksi, että nopeastihan nuo tuosta ompelee. Pitkiä suoria saumoja vaan niin mikäs siinä on huristellessa. Niiden pitkien suorien saumojen lisäksi näistä tyynyistä löytyi vinoja langansuuntia, kaarevia vetoketjusaumoja sekä eri paksuisia kankaita (tausta- ja päälikangas), jotka yhteen ommeltaessa aiheuttivat monenlaista säätämistä. Vinojen langansuuntien pitkät saumat venyvät kovin helposti ellei niitä ompele varovasti. Eri paksuiset kankaat käyttäytyvät paininjalan alla eri tavoin ja koko ajan piti katsoa, että molemmat varmasti pysyvät mukana eikä kumpaankaan tule kupruja, ettei toista syötetä enempää tms.

Vetoketjuja ommellessa harsin ne aina ensin. Jos kyseessä on vähänkin pitempi ketju niin takuuvarmasti päälikangas menee ompelun aikana kuprulle ja lopputulos on kaikkea muuta kuin kaunis. Koneessa oleva yläsyöttäjä todennäköisesti ratkaisisi tätä ongelmaa ainakin osittain, mutta koska sellaista ei ole, niin harsin kiltisti.

Kolmen tunnin mittaamisen sovittamisen ja ähkimisen jälkeen kasassa oli yksi tyyny. Puolipyöreä erillisen rahin päälle tarroilla kiinnitettävä tyyny.

Seuraavaksi valmistui tämä, toinen istuintyynyistä. Näistä saa vähän käsitystä tyynyjen monipuolisesta kaikkia symmetrian sääntöjä uhmaavasta muotokielestä:)

Mitä koko projektista sitten jäi käteen? Palojen merkitsemisestä puhuin jo edellisessä sohvapostauksessa. On todella tärkeää merkitä ja nimetä kaavapalat kunnolla, valokuvata purkuvaiheessa olevia tekeleitä jotta näkee miten saumat ja ompelujärjestys kulkevat ja tehdä vaikka muistiinpanoja. Muisti kun on niin yllättävän lyhyt! Joten arvaatkaapa vaan teinkö noiden kaikkien edellä mainittujen neuvojen mukaan.. Hyvähän tässä nyt jälkiviisaana noita on kertoilla.

Taas kerran huomasin myös sen, että mikään ei valmistu niin nopeasti kuin on ensin ajatellut. Kerta toisensa jälkeen silti huomaan olevani optimistinen. Tosin jos ja kun kyseessä on isotöisempi projekti niin tuo optimismi auttaa jaksamaan kummasti. Joten lyhyestä muistista taas tässä kohdassa on jopa hyötyä, isoja projekteja tulee aloitettua uudestaan ja uudestaan:)