Päivittäiset työmatkat bussissa ja junassa vaativat ehdottomasti parempaa seuraa kuin Metro-lehden, joten tässä esittäytyy yksi kandidaatti. Tämä on eri muodoissa - ensin vain muutaman neliön kokoisena ja vihdoin kokonaisena ponchona - kulkenut mukanani parin viikon ajan. Poncho on edistynyt päivittäin keskimäärin viiden neliön päivävauhtia ja yhteensä tässä on neliöitä 42 kpl.
Näitä on työmatkojen kuluessa syntynyt sen verran monia, että malli on hyvin tukevasti muistissa. Niinpä neliöiden virkkaaminen sujuu aamuväsyneenäkin bussissa melkein toinen silmä kiinni:) Lankana tässä yksilössä Puro batik. Valmistumista jarruttaa loppuvaiheessa vain päättelyhaluttomuus, joka tuntuu pesiytyneen tänne oikein kunnolla. Arvatkaa vaan, onko tämäkin muutaman päivän jo odotellut päättelyä ja hapsuja vaille valmiina. Mutta nyt vihdoin valmiina, eli ei muuta kuin maanantaiaamuna uutta matoa koukkuun. Eikun lankaa:)
Todella kaunis Batikista tehtynä! Täydellistä työmatkojen hyödyntämistä.=)
VastaaPoistaOnpa kaunis! Itsekin tarvitsisin ilmastoituun toimistoon lämmikkeeksi ponchon tai shaalin, mutta ainakin toistaiseksi työmatka taittuu vielä pyörällä, joten kutominen tai virkkaaminen ei tule kyseeseen :) Käsityöt ovat kyllä erinomainen tapa hyödyntää työmatkat ja toimivat silloin tällöin myös jutunjuurena ventovieraiden kanssamatkustajien kanssa :)
VastaaPoistaSari: Kiitos! Olen tuohon Batikiin jotenkin mieltynyt, vaikka en yleensä akryylilangoista niin innostukaan. Sitä vaan on niin helppo neuloa ja virkata ja tuntuu käytössäkin mukavalta.
VastaaPoistaPaula-Maija: Tuo on niin totta, että koukkua tai puikkoja heiluttelevaa kanssamatkustajaa on jotenkin helpompi lähestyä. Kerrankin yhdellä junamatkalla syntyi antoisa keskustelu suomalaisten ja virolaisten neulontatapojen eroista.
Varmasti kääntää katseita!
VastaaPoista