Farkkutytön poncho

Nyt minäkin testasin villasekoitelankojen ja hellesään yhdistelmää, kun tämä tilausponcho oli koukulla. Olen useammassakin blogissa törmännyt kommentteihin sormissa narisevasta hikisestä langasta, mutta ei tämän kanssa onneksi pahemmin ilmennyt sellaista ongelmaa.

Kyllä on mukavaa, kun lomalla on halutessaan kokonainen päivä aikaa käyttää yhteen käsityöhön ja sen saa paljon nopeammin valmiiksi kuin että tekisi monen iltana aina vähän. Tähänkin virkkasin reunaan ketjusilmukkakaaria aikaisin eräänä aamuna takapihalla istuskellen ja työ lämmitti aamun raikkaudessa oikein mukavasti sylissä.

Eräs ystäväni oli nähnyt täällä blogissa tämän ja ihastunut ja hän kyseli samanlaista mutta väritykseltään farkkuhenkeen sopivana. Toiveissa oli villa- tai villasekoitelanka ja niinpä tähän valikoitui kukkiin vaaleampia ja tummempia sinisen sävyjä sisältävä Drops Delightin väri 04, vaaleansininen. Musta neliöiden kehyslanka ja hapsulanka on Vikingin Vilmaa.

Kuvausrekvisiittana tuossa on miehen vanhoista farkuista tehty hame.

Aina silloin tällöin täällä blogeissa ja keskustelupalstoilla törmää pohdintoihin omien töiden hinnoittelusta silloin kun niitä tekee muille. Tuo on varmasti haastava pohdittava jokaiselle jonka jokapäiväinen leipä ei ole käsitöiden varassa. Ja etenkin niille, joiden toimeentulo riippuu niistä. Harrastajalla kun ei ole niskassaan arvonlisäveroja, ennakkoveroja, toimitilan tai työhuoneen vuokraa, mahdollisia palkka- ja sosiaalikuluja ym. ym. 

Materiaalit maksavat kuitenkin aina jotain ja omasta puolestani olen sitä mieltä, että kyllä harrastajanakin työstä on mukava saada joku korvaus, vaikka sen ei ole tarkoitus ollakaan suoraan työtuntien mukainen. Kyseessä on kuitenkin oma osaaminen ja näitä osaamisia ihmisillä on erilaisia. 

Jos ei kavereilta esimerkiksi kehtaa tai osaa pyytää rahaa kättensä töistä, voi miettiä jotakin sopivaa vaihtokauppaa. Jos sukat syntyvät itseltä televisionkatselun lomassa ikäänkuin "siinä sivussa", mutta vispilä ei pysy kädessä sitten millään, niin voisiko sukkaparin vaihtaa vaikka täytekakkuun kun tulossa on juhlat? Tai jos tykkää ommella vaatteita ja se sujuu itseltä helposti, mutta ikkunoidenpesu on kauhistus, niin arvostanko kahden tunnin ikkunanpesun samalle viivalle housujen ompeluun käytetyn viiden tunnin kanssa? Hyviä näkökulmia omien töiden hinnoitteluun ja vaihdantatalouteen voi lukea esimerkiksi täältä.