tiistai 8. maaliskuuta 2011

Pehmeitä sulosäveliä



Tässä piano joka mahtuu vaivatta 23 neliön yksiöön eikä vaadi erikoiskuljetuksen tilaamista muuttopäivänä. Soinnista voi olla montaa mieltä, mutta lämmittävät sävelet olivat ajatuksissa tätä tehdessä. Sen verran talvi vielä on voimissaan, että nämä viisi oktaavia varmasti lämmittävät mukavasti.


Huivi on syntymäpäivälahja (vähän myöhässä oleva sellainen) pikkusiskolle. Hän on ammattimuusikko ja käsittelee tämännäköisiä koskettimia päivittäin. Niinpä olen vuosien varrella inspiroitunut sijoittamaan koskettimia, nuottiviivastoja ja muuta musiikillista kuvamaailmaa milloin tyynynpäälisiin, patakintaisiin, metronomikoteloon ja nuottivihon nahkakansiin. Yksinkertaisuudessaan ja selkeälinjaisuudessaan niin värien kuin muotojenkin suhteen pianon koskettimet tarjoavat lukuisia käyttötarkoituksia muuallakin kuin soittajan taitavissa sormissa ja tällä kertaa ne jalostuivat kaulahuiviksi.


Idea sinänsä on varsin yksinkertainen. Huivi on neulottu 1 oikein - 1 nurin -joustinneuleella ja mustat koskettimet ovat poikkiraitoja, jotka eivät vain ala ja pääty huivin reunasta vaan ovat leveydeltään 2/3 huvin leveydestä. Jokainen kosketin on neljän kerroksen levyinen ja niiden välissä on valkoista joko neljä tai kahdeksan kerrosta. Kokonaisuudessaan huivin leveys on 30 silmukkaa. Pääteltäviä langanpäitä tällä tyylillä syntyi hurja määrä, mutta samanlaisen päättelytyömäärän olisi aiheuttanut ihan tavallinen poikkiraidallinen huivi.

Lankana on käytetty mustaa Vikingin Vilmaa ja Read Heart Vegasia - niitä mitä inspiraation iskiessä sattui lankakorista tarkoitukseen sopivina väreinä löytymään. Mainiosti toimivat tässä. Huivi on viiden oktaavin levyinen koskettimien määrässä mitattuna. Kun joku vielä keksii, miten paksusta langasta isoilla puikoilla tehdyn huivin langanpäät saa pääteltyä harvan neuleen joukkoon ilman että helposti lähteävät aukeamaan, niin johan näitä tekisi mielikseen useampiakin.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti