Sunnuntain kanelipannacotta - Sunday's cinnamon pannacotta

Tänään on herkuteltu ja vietetty laiskaa sunnuntaita. Todella piiitkästä aikaa sellainen sunnuntai, ettei
a) tarvinnut aamulla herätä kukonlaulun aikaan kellonsoittoon
b) tarvinnut kiireellä tai ylipäänsä lähteä yhtään minnekään
c) tarvinnut alkaa pakonomaisesti purkamaan muuttolaatikoita, jotta mahtuu aamutoimille

Niinpä tänään onkin sitten nukuttu pitkään, istutettu (toivottavasti) tämän syksyn viimeiset kukkasipulit pihalle, testattu punaviinin ja nokitahran poistoa pöytäliinasta ja ikkunasta Marttojen ohjeella, tiskattu käsin viinilasit, jotka eivät mahtuneet koneeseen koska niissä on niin pitkät jalat, herkuteltu eilisten illanistujaisten (kiitos vaan vielä mukavasta seurasta sisko & co!) jämillä ja luettu Hesaria pitkän kaavan mukaan. Tänään on myös kaivettu esiin virkkuukoukku ja valkoista lankaa yhtä lumitähtitilausta varten, ihailtu vanhasta raastinraudasta tehtyä kynttiläsomistetta ja poltettu kynttilöitä ja nautittu marraskuun harmaudesta, jonka takia kynttilät näkyvät ja valaisevat keskellä päivääkin.

Eilisellä ruokalistalla oli alkuruokana savusiikasalaattia, pääruokana yrttilohkoperunoita, paahtopaistia ja kermakastiketta ja jälkkärinä kanelipannacottaa glögimarjojen kera. Pannacotta on aina yhtä hyvää ja kun se on vielä niin helppo tehdä, niin tämä on yksi meidän talouden suosikkijälkkäreistä. Tämän jouluiseksi tuunatun reseptin olen alunperin leikannut joskus Kotivinkki-lehdestä ja sittemmin sillä on kokattu monet onnistuneet pannacotat.

Kanelipannacotta ja glögimarjat
6 annosta

4         liivatelehteä
2,5 dl  maitoa
110 g  sokeria
1 tl      kanelia
2,5 dl  luonnonjogurttia
2,5 dl  kermaa

Glögimarjoihin:
1 dl     sokeria
1,5 dl  punaista glögiä
1         tähtianis tai kanelitanko tai vaikka molemmat
3 dl     marjoja maun mukaan
(1        liivate)

Liota liivatelehdet kylmässä vedessä. Kiehauta maito ja sokeri, niin että sokeri liukenee kokonaan. Lisää maidon joukkoon kaneli ja liivatteet. Sekoita ja anna jäähtyä hetki. Lisää jukkoon jogurtti ja kerma. Sekoita hyvin ja kaada jälkiruoka pieniin laseihin tai kulhoihin. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään kaksi tuntia.

Laita kattilaan glögi, sokeri ja mausteet. Keitä, kunnes kaikki sokeri on liuennut. Jos haluat hyydyttää marjaliemen pannacotan päälle lasiin, lisää kylmässä vedessä liotettu liivate tässä kohtaa joukkoon. Anna liemen jäähtyä hetken. Lisää joukkoon marjat. Kaada seos hyytyneen pannacotan päälle laseihin ja anna hyytyä vielä jääkaapissa, mikäli olet lisännyt liivatteen marjojen joukkoon. Marjaseos toimii sekä hyydytettynä että ilman.

Annokset voi vielä halutessaan koristella tähtianiksilla ja tomusokerilla ennen kuin ne katoavat parempiin suihin:) Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

**********

We haven't had such a lazy Sunday for a while. It's so nice, when yoy don't have to
a) wake early
b) go anywhere
c) remove any moving boxes just to have enough space for doing something

So I have enjoyed the lazy Sunday with eating something which has remained from yesterday's nice party with my sister & co, washing the wine glasses (they are too big to fit to the dishwasher), planting last flower bulbs to garden, doing a candle lantern from old grater and having a lot of candles to lighten the Finnish grey November.

Yesterday we had pannacotta as a dessert and it's one of my favourites if we are talking about desserts. Easy to do and delicious to taste:) This pannacota has a taste of Christmas with it.

Cinnamon pannacotta with berries marinated in mulled wine
6 portions

4        gelatine leafs (or 4 tea spoons gelatine powder)
2,5 dl  milk
110 g  sugar
1 tl     cinnamon
2,5 dl naturel yugurt
2,5 dl cream

Marinated berries:
1 dl     sugar
1,5 dl  mulled wine, red
1         star anice or cinnamon stick
3 dl     berries (rasberries, blueberries)


Combine milk and sugar in a saucepan over low heat. Bring to the boil, until the sugar has completely dissolved. Remove from heat. Add cinnamon pulver and gelatine leaves, which have been first soaked in the cold water. Combine yoghurt and cream to the  saucepan. Stir well yoghurt mixture until smooth. Divide pannacotta mixture between six small drinking glasses. Refrigerate for two hours or until firm.

Combine sugar, mulled wine, anise and cinnamon stick in a saucepan. Bring to the boil. Add berries and wait until the mixture has cooled down. Divide marinated berries on top of the pannacotta, either to the glass or direct to the pannacotta moulds, if you have turnet them out onto plates. Serve and enjoy!

Terveisiä kädentaitomessuilta! - Greetings from Fair for Finnish Handicrafts!

Tänään aamulla näytti tältä, marssin Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen muutaman muun kädentaitajan kanssa. Olin strategiset noin 15 minuuttia myöhässä aamulla, jotta olisin välttynyt ruuhkalta, joten parkkipaikalta messuhallille kertyi jo mukavan herättävän aamulenkin verran askeleita.

 Ensimmäinen ja edellinen visiittini Suomen Kädentaidot -messuille oli pari vuotta sitten. Kuten silloinkin, aika kului nytkin aivan siivillä ja taas kerran oli mukava huomata, miten monipuolisia kädentaitajia Suomesta löytyy. Itselläni messujen suhteen oli kaksi tavoitetta: tavata allekirjoittaneen  kanssa samalla alalla puuhaava farkkuvirtuoosi Ellis ja löytää puuhelmiä akuuttiin avainnauhapulaan. Aivan mahtavaa tavata oikeassa elämässä sellainen henkilö, joka blogielämän ja -kirjoitusten kautta tuntuu tutulta:) Messupöydän takaa tavoitettu  Ellis sopi loistavasti siihen kuvaan, joka kirjoituksista on välittynyt - lämminsydäminen, puhelias ja äärettömän taitava. Toivottavasti Elliksen messut sujuvat hyvin!

Puuhelmipulaan löytyi myös monenvärisiä lääkkeitä. Ja solmin samantien ensimmäisen avainnauhani (ja puuhelmikorun ylipäätään) ikinä. Kyllä tällä kelpaa nyt maanantaina mennä töihin! Koska noin joka toinen ovi työmaalla on lukossa, on avaimia kätevintä roikottaa kaulassa (kaikissa vaatteissa ei ole taskuja), jotta ne ovat helposti saatavilla. Erillisen pitkän kaulakorun pitäminen avainnauhan kanssa yhtäaikaa ei tee muuta kuin sotkee molemmat, joten tämä ratkaisee ongelman. Tosin, sittenhän näitä pitää olla eri väreissä, jotta jokaisen vaatteen kaveriksi löytyy sopiva:)

 

Messuilta tarttui mukaan myös muffinssikangasta kummitytön joululahjaan (ainakin kankaiden ostamisen kanssa olen siis kerrankin suhteellisen hyvissä ajoin liikkeellä) ja ihana japanilainen ompeluaiheinen kangas, joka jossain muodossa päätynee ompeluhuoneen verhoksi.

Huopakukan taakse kätkeytyy hakaneula, joten tämä on ensisijassa ostettu piristämään mustaa talvitakkia. Liisa Jokinen kirjoittaa tämän päivän Hesarin Nyt-liitteen kolumnissa mustien talvitakkien kirouksesta. Siitä, miten valon vähenemisen määrä on suoraan verrannollinen mustan värin lisääntymiseen katukuvassa. No, tämän avulla en ainakaan ihan kokonaan katoa marraskuun mustaharmaaseen maisemaan.

Toissijaisesti tämä on ostettu uteliaalle malliksi, että miten tämmönen oikein on tehty ja voisiko tästä kehitellä jonkun oman sovelluksen huovutusvillavarastojen päänmenoksi.

Messuilla vierähti aikaa useampi tunti, niin että aurinkokin ehti laskea. Lopulta sekä jalat että mahan nälkätasapaino olivat sitä mieltä, että on aika lähteä kotiin. Ostoskoriin jäi siis edellä mainittujen lisäksi paljon hyvää mieltä ja rentouttava päivä. Olisi kiva kuulla muidenkin kuulumisia, mitä tämän vuoden messuista tykkäsitte?

**********

I've spent almost the whole day at Tampere, Fair for Finnish Handicrafts. I bought some wood pearls for key chain necklesses. And I already did one for myself:) I also found some nice fabrics - muffins for the Christmas present to my god daughter and sewing symbols for curtains to my handicraft room. The petrol blue flower is for the black winter coat.

Huurretta ikkunassa - White frost on the window

Uuden kodin vessassa on ikkuna, mutta ei kaihtimia tai verhoja. Verhotangon tai kaihdinten hommaaminen mini-ikkunaan tuntuu sekä ajan että rahan haaskaukselta, mutta ei veskissä tee mieli ihan näyteikkunassakaan olla. Kotikonstivarastoa kaiveltuani päädyin lumiseen tähti-ikkunaan.

Lunta, pakkasia ja joulua odotellessa muistui nimittäin mieleen helppo ja edullinen tapa, jolla lapsuudenkodissa eräänä jouluna koristeltiin eteisen ikkunat, kun niihin ei ehditty tehdä verhoja. Muistaakseni "lumikiteet" tehtiin vehnäjauhojen ja piimän seoksella ja tuputeltiin ikkunaan leivinpaperisabluunoiden ja superlonitöpöttimen avulla.

En ihan kaivanut vanhaa konstia sellaisenaan naftaliinista, koska pikaisen googlailun jälkeen päädyin siihen, ettei tuohon hommaan mitään vehnäjauhoja tarvita. Eikä tässä tapauksessa edes piimää, koska sitä ei sattunut jääkaapissa olemaan. Niinpä tämä tähtitaivas on tehty maustamattoman jogurtin suosiollisella avustuksella ja nyt ovat vastapäisten työmaakoppien aamunäkymät huomattavasti säädyllisemmät:) Mikä parasta, tuo lähtee ihan vesipesemällä pois, eli kun tähtiä on katteltu tarpeeksi, voi ikkunaan taiteilla jotain muuta. Jogurttia kun aina löytyy jääkaapista.

Lisää hyviä ja kivoja iseoita on varmaan tiedossa tulevan viikonlopun Kädentaitomessuilla Tampereella. Onko joku menossa? Täältä olisi yksi innokas messuilija lähdössä perjantaiaamuna liikenteeseen, joten jos pk-seudulta on muita tulijoita niin mielelläni hyppäisin jonkun kyytiin tai nappaisin jonkun itse kyytiin.

**********

I'm waiting for snow and Christmas time. While waiting I did home made white frost to the small window on WC. There is no curtains or shades on this window and it would be rather nice to know, that no one is watching in. These stars and white frost is made with baking paper and natural yoghurt:)

During the next weekend I'm going to see Fair for Finnish handicrafts on Tampere.

Milloin asunnosta tulee koti? - How long does it takes before it feels like a home?

Keskimäärin kaksi kuukautta ja kuusi päivää, sanoo brittitutkimus. Samaisen tutkimuksen mukaan nakuilu auttaa kotiutumaan uuteen asuntoon! Nakuilun lisäksi kotiutumista edesauttavat uusien huonekalujen osto, koko päivän sohvalöhöjäiset, tupaantuliaisten järjestäminen, valokuvien esillelaittaminen, aamiaisen nautiskelu sängyssä sekä ystävien kutsuminen kylään. Oletteko samaa mieltä?

Nakuilemaan en ole ryhtynyt (ellei sellaiseksi lasketa sitä, kun hiipparoi aamuhämärissä puolipukeissa keittiössä, jonka ikkunassa ei vielä ole minkäänlaisia verhoja tai kaihtimia), mutta uusia huonekaluja on kyllä ostettu. Edellisiin asuntoihin ei juuri ole tullut hankittua uusia kalusteita, mutta nyt päätettiin ruveta kertaheitolla aikuisiksi ja hankittiin asunnon lisäksi 160 cm leveä sänky ja sellainen ruokapöytä, jonka ääreen mahtuu vähän enemmän kuin kaksi henkeä juhlimaan tupaantuliaisia:)

Tuparit siis ovat vielä järjestämättä, mutta korvapuusteja on leivottu. Mielestäni leipomisen voisikin vallan hyvin lisätä tuohon listaan, sillä pitäähän sitä nyt ensi tilassa kokeilla uutta uunia ja syödä epäterveellinen iltapala, lämmin pulla ja lasillinen maitoa yömyöhään. Ohje on napattu ihan suoraan vehnäjauhopussin kyljestä. Keittiö siis ainakin on korkattu, ompeluhuone sen sijaan odottaa vielä lievän kaaoksen vallassa.

Mutta kyllä sinnekin ehditään, nyt mutustellaan pullaa:)

**********

It takes people about two months and six days to fat eel home in a new property. That's the number, which has found out in the British research. Walking around a house naked is one important ritual according to the survey. Other rituals, which make a new house the home are house warming party, a whole day spent on the coach, bying new furnitures, to set important photos forth, having breakfast in bed and inviting friends to a visit. Do you agree?

I havent been naked at home, but I have baked cinnamon rolls. And that's the thing which should be added to the list:) What would be nicer way to celebrate new home than eat not so healthy evening snack, warm cinnamon rolls and a glas of cold milk:)

My sewing room - that's still in a chaos. But everything will work out on time, now it's so nice to eat buns:)

Muuttokuormassa kahvia ja pahvia?

Muuttopäivä ja pakkaamisen finaali lähestyvät. Perjantaiksi on varattu pakettiauto. Varastoihin kätkeytyy yllättäviä määriä tavaraa ja pakkauksen yhteydessä vastaan onkin tullut mm. seuraavanlaisia asioita: tyhjiä kahvipusseja, tyhjiä pahvisia kananmunankennoja, tyhjiä karkkipusseja, kauniitä tyhjiä rasioita ja putkiloita sekä lasipurkkeja. 

Pakkausstressin kourissa tuntuu järjettömältä lähteä pakkaamaan jotain erivärisiä tyhjiä munakennoja vain siksi, että niistä on kiva joskus askarrella jotain. Kaikenlaisen "roskan" kerääminen materiaalitarkoituksessa sotii tässä kohtaa todella paljon sitä vastaan, että muuton yhteydessä tarpeeton tavara pitäisi heittää pois. Useimmille tyhjät kananmunankennot kyllä ovat tarpeettomia roskia, käsityöläiselle ne ovat arvokasta materiaalia. Onneksi ne ovat uusiutuva luonnonvara, joten saatoin hyvällä omallatunnolla heittää pussillisen kennoja muuttoauton sijasta pahvinkeräykseen. Eiköhän kananmunia tule ostettua uuteenkin asuntoon:)

 Roskamateriaaleista ajaukset johtuvat erilaisten materiaalien hintaan ja sitä kautta käsityötuotteiden arvostukseen ja hinnoitteluun. Tähän sain kimmokkeen eräästä kommentista, jonka taannoin kuulin yhdessä käsityöläisten myyntitapahtumassa. Paikalla oli eri-ikäisiä harrastajia, eläkeläisyhdistyksen edustajia, ammatikseen käsityötä tekeviä ja sitten tämmöisiä harmaassa välimaastossa keikkuvia, joiden leipä tulee ihan muualta, mutta joille käsityö sesonkiluontoisen yrittäjyyden muodossa tuo jotain sen leivän päälle. Keskusteltiin tuotteiden hinnoittelusta ja eräs eläkeläisrouva totesi näin: " Siitä oma työn osuudestahan ei ole tavattu hintaa ottaa."

Mieleni teki kommentoida takaisin, mutta sainpa sillä kertaa oltua hiljaa. Käsitöiden hinnoittelusta ja sen vaikeudesta keskustellaan säännöllisin väliajoin eri foorumeilla ja yhteinen johtopäätös tuntuu aina olevan, että se on vaikeaa. Ja ne, jotka eivät itse ole käsityöihmisiä, taivastelevat tuotteiden korkeaa hintaa. Totta, mutta edellisen kaltainen kommentti sai kyllä ainakin minulla karvat nousemaan pystyyn. Käsitöille on vaikea laskea samanlaista tuntihintaa kuin vaikkapa autonkorjaukselle, mutta pelkkien materiaalikulujen hinnalla myyminen polkee sekä oman että toisten osaamisen ja taidon arvostusta.  Ja jos ei itse arvosta omaa osaamistaan, niin miten saa muut arvostamaan?

Kukaan ei varmaankaan oleta, että saisi hiusten värjäyksen tai permanentin kampaajalta tai ihonpuhdistuksen kosmetologilta pelkkien aineiden hinnalla? Myöskään siivoojaa ei saa kotiinsa tilattua vain siivoukseen käytetyn pesuaineen hinnalla. Miksi sitten niin monesti ajatellaan, ettei käsityötuote saisi maksa enempää kuin pelkkien materiaalien verran? Erittäin monien ammattien edustajat tuottavat palveluita, joissa maksetaan sekä materiaaleista että osaamisesta. Ja käsityöosaaminen on mielestäni verrattavissa näihin muihin. Se vaatii kouluksen avulla tai muulla tavalla hankittua tietoa ja taitoa tekniikoista ja materiaaleista, tietynlaista värisilmää, sommittelukykyä, taitoa yhdistellä asioita ja nähdä kokonaisuuksia.

Käsitöiden materiaalit voivat myös olla hyvin eri hintaisia ja tästä päästään taas niihin "roskiin". Kierrätysmateriaaleista tekevä saa usein kuulla kommentteja siitä, että eiväthän ne materiaalit maksa mitään. No, onhan ne farkut ja se kahvipaketti joskus ostettu uutena. Kangaskaupassa saa useinkin avata kukkaronnyörejä enemmän kuin kirpputorilla, mutta eivät ne materiaalit sieltäkään ilmaiseksi kotiin kävele. Usein on niin, että itse materiaalin hinta ei ole päätä huimaava, mutta juuri sopivan materiaalin etsiminen ja "roskalavatavaran" muuttaminen salonkikelpoiseksi designiksi voi viedä melkoisesti työtunteja.

Käsitöitä toki tehdään erilaisista lähtökohdista. Joidenkin toimeentulo on kiinni käsityötuotteiden myynnistä ja sillä pitää ansaita leivän lisäksi niin lomat kuin verot ja lakisääteiset maksutkin. Toiset tekevät vain harrastuksekseen ja myyvät pois, kun eivät itse tarvitse enää kymmenettä paria villasukkia. Jotkut tekevät siis ajankuluksi, toiset toimeentuloksi. Silloin hinnoittelun intressit ovat toki ymmärrettävästi erilaiset. Ja lahjaksi tekeminen on kaikissa tapauksissa eri asia. Mutta jos myyntipöydällä vastakkain ovat eläkeläismummon kymmenien vuosien kokemuksella tehdyt sukat ja käsityöalan oppilaitoksesta valmistuneen nuoren yrittäjän kutomat sukat ja hinnassa on vaikka 10 euron ero, miten asiakas, joka näkee vain tavalliset villasukat, tähän suhtautuu?