Kinderpiirakka vie kielen mennessään

Perinteisille mokkapaloille lienee vihdoin löytynyt varteenotettava haastaja: kinderpiirakka! Viime aikoina niin monissa blogeissa kuin lehtien leivontaoheissakin vilahdellut resepti pääsi täälläkin testaukseen, kun pääsiäiseksi oli tiedossa enemmän makean herkun syöjiä kuin ne normaalit kaksi henkilöä.

Ohjeessa ei ole sokeria, rasvaa eikä suklaata juuri pihtailtu. Joten lopputulos ei voi olla kovin pahaa:) Jotain niin makeaa ja hyvää, että se rajoittaa nautiskelun sopivasti yhteen palaan kerrallaan.Tässä siis oma sovellukseni.

Kinderpiirakka
Uunipellillinen

Pohja
6 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
4 tl leivinjauhetta
6 rkl tummaa kaakaojauhetta
3 dl kiehuvaa vettä
300 g margariinia tai voita sulatettuna
4 munaa

Voikreemi
150 g pehmeää voita
5 dl tomusokeria
4 tl vaniljasokeria

Kuorrutus
200 g Fazerin sinistä suklaata
70 g valkosuklaata

Sekoita pohjan kuivat ainekset keskenään. Lisää jauhoseokseen vuorotellen sulatettua voita/margariinia ja kiehuvaa vettä. Lisää lopuksi munat ja sekoita tasaiseksi.

Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 30-35 minuuuttia. Jäähdytä pohja hyvin ennen kuin levität voikreemin.

Ja kreemi tehdään näin: Vatkaa pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi. Levitä valmis kreemi lastan avulla piirakkapohjan päälle mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi. Työnnä piirakkapohja kreemeineen jääkaappiin, jotta kreemi jähmettyy eikä sekoitu seuraavaksi pinnalle laitettavan sulan suklaan kanssa. Mikäli käytät jäähdytykseen pakastinta, älä jäähdytä tekelettä liikaa. Muuten suklaa jähmettyy kreemin pinnalle sekunnissa ja siisti pintakoristelu jää pelkäksi aikomukseksi.

Kun piirakkapohjan päälle levitetty kreemi on kylmää, sulata maitosuklaa ja valkosuklaa erikseen. Kaada maitosuklaata pienissä erissä kreemin päälle. Levitä lastalla vikkelästi, ennen kuin kylmä kreemi jähmettää sulan suklaan tai lämmin suklaa pehmentää alla olevan kreemin. Koristele maitosuklaapinta valkosuklaalla haluamallasi tavalla.

Leikkaa piirakka, kun suklaakuorrutus on vielä pehmeää eikä lohkeile. Malta vielä hetki, anna  jäähtyä jääkaapissa. Näin maut tasoittuvat ja kindermäisyys pääsee parhaalla tavalla esiin. Voittaako tämä perinteiset kindermunat, päätä sinä!

DIY paperinen lahjakassi

Pääsiäisvapaa, mikä ihana asia! Sitä ehtii pieni ihminen näprätä käsillä pitkästä aikaa jotain, nähdä tärkeitä läheisiä ja nautiskella suklaamunien lisäksi muustakin hyvästä syötävästä. Tänään matka taittuu kummitytön seitsemänvuotissyntymäpäiville ja kun lahjarepertuaariin kuuluvat ajankohtaan nähden lähes pakoliset suklaamunat koko sisarusparvelle, niin pitihän niille keksiä arvoisenpa pakkaus. Vai onko joku muka onnistunut paketoimaan suklaamunan kauniisti sillä perinteisellä tyylillä?

Pientä (tai isompaakin) lahjakassia varten tarvitaan kaksipuoleista teippiä, rei'itin, silkkinauhaa ja tukevaa paperia tai ohutta pahvia. Tai tapettia, kuten minulla tässä. Näppärän taitteluohjeen nappasin täältä. Tämän kassin koko on 8x8x12 cm ja yhteen kassiin meni tapettia 41x26 cm pala. Ensimmäinen meni harjoitellessa, mutta sen jälkeen taitokset osuivat mukavasti kohdilleen ja nyt kelpaa kuskata munat perille:)

Pääsiäisen aikaa ei sään herra oikein näytä hellivän. Mutta ei se mitään, vapaa on aina vapaa ja onhan sitten hyvä syy pötkötellä sohvalla hyvän kirjan tai käsityön parissa. Ja ellei aurinkoa näy taivaalla, niin sitä voi hakea - vaikka sitten kukkakaupasta! Minikokoiset tulilatvat ja keltaiset amaryllikset kotiutuivat meille Plantagenista ja ihmettelenpä, voiko sen keltaisen kukkameren keskellä kukaan olla pahalla tuulella.

 Ja onhan se niin, Niko Ahvosen sanoin, että sadetta saadaan mutta aurinkoa otetaan! Herkullista pääsiäistä!

Maailman suurin kynttiläillallinen

Yksi varmoista kevään merkeistä on WWF:n organisoima Earth Hour -kampanja, joka sammuttaa tänään valot klo 20.30-21.30. Tapahtuma järjestetään maailmanlaajuisesti maaliskuun viimeisenä lauantaina. Valot sammuvat tänäänkin tuhansissa kaupungeissa, yrityksissä, organisaatioissa ja kodeissa. Tämän vuoden tapahtuman teemana on maailman suurin kynttiläillallinen. Romanttisen lauantai-illan puitteet ovat siis varsin sopivasti kohdillaan, kun Avalta tulee vielä klo 21 elokuva Titanic:)

Ennen hempeilyä kuitenkin ikkunat odottavat pesijää, veroilmoitus täyttäjää ja rairuoho kylväjää.  Alkuvuoden ompelujumikin toivottavasti alkaa vähitellen helpottaa ja tänne alkaa tipahdella jotain, mitä käsityöblogissa kuuluisikin näkyä.

Ensi yönä siirretään myös kelloja - tunnilla kohti kesää. Aamulla herätään sitten toivottavasti ennen kuin ensimmäiset pääsiäisnoidat kolkuttelevat ovella virpomisvitsoineen:)

Villa Angelica

Aurinkoisen viikonlopun kunniaksi suuntasimme eilen auton nokan kohti Seurasaarta. Kohteena ei kuitenkaan ollut varsinaisesti Seurasaari, vaan tarkoitus oli käydä tutustumassa muutama vuosi sitten remontoituun Urho Kekkosen museoon Tamminiemeen sekä museon vieressä olevaan Villa Angelica -kahvilaan.

Kahvila sijaitsee ihanassa harmaassa pitsihuvilassa Tamminiementien varressa. Pihalla tulijaa tervehtivät romanttisesti patinoituneet valkoiset takorautakalusteet, jotka varmasti houkuttelevat kahvittelijoita kunhan kelit - ja ne kalusteet - tästä vielä hiukan lämpenevät. Lasiterassilla vastaan tulvahti maljakoittain kukkia, niin aitoja, silkkisi kuin kuivattujakin. Sisätiloissa vallitsi miellyttävä hämärä, kun kevätaurinko siilautui ikkunoista mitä erilaisempien verhojen läpi tilaan, jossa aika tuntui pysähtyneen.

Sisustus oli sekoitus vanhoja kalusteita, runsaita tekstiilejä, perhekuvia ja pehmoleluja. Kauniista, mutta parhaat päivänsä nähneistä kattomaalauksista katselivat enkelit ja tähdet. Raja julkisen tilan ja jonkun kodin välillä tuntui olevan hämärä. Sitä ikäänkuin odotti koko ajan, että koska jonkun nurkan takaa ilmestyy nutturapäinen taloudenhoitaja tai mekastava lapsilauma.

No, ei tullut kumpaakaan. Aikamme ihmeteltyämme takahuoneesta ilmestyi ehkä sadun äitipuolen tai menneen neuvostoajan tyylinen vanhempi rouva, joka puhetyylistä päätellen ei ollut alkujaan suomalainen. Kahvi ja tee odottivat valmiina pannuissa ja pitkällä pöydällä oli kupujen tai lautasten alla lukuisia erilaisia kakkuja. Liekö sitten juuri tuo kielen kankeus aiheuttanut tunteen, että rouva pyrki mahdollisimman vähällä puhumisella hoitamaan rahastuksen sekä kertomaan, että omenapiirakan päälle voi itse ottaa jääkaapista kermavaahtoa tai vaniljakastiketta.

Lysti kustansi 7,5 euroa omenapiirakasta ja 6 euroa teekupillisesta. Kahvia ja teetä sai samaan hintaan juoda niin paljon kuin halusi ja piirakanpala oli ihan kunnioitettavan kokoinen, mutta varsinkin saatuun palveluun nähden hinta tuntui aika suolaiselta.

Joten, voiko tätä nyt suositella vai ei? Käyntikokemuksena ja ympäristönä erikoinen ja näkemisen arvoinen, mutta palvelun tai makumaailman puolesta en ropojani likoon laittaisi.

Suuri Käsityö 3/2015

Torstaina kolahti taas uusi Suuri Käsityö -lehti postilaatikkoon. Kaikki lehden mallit näet täältä. Lehden ehdoton huippu ovat miesten vaatteet, sillä vihdoinkin tarjolla on hyviä miesten peruskaavoja koottuna yhteen ja samaan lehteen: T-paita, kauluspaita, siistit farkkutyyppiset housut, rento huppari ja verkkarit. Näitä ei ollakaan nähty pitkään aikaan, joten nyt on työkalupakissa asiallisia kaavoja ommella perheen miesväen vaatekaappiinkin uusia tuulia.

Muutenkin ompelupuolella luotetaan klassikkolinjaan, sillä naisille on tarjolla perinteinen trenssin kaava, eleetön pikkumusta, tyylikäs paitapusero, suorat housut ja caprit. Mukana on myös XL-kaavoja.

Neulepuolella sormia alkoi syyhyttää hauskannäköinen salmiakkikauluri. Se toisi mukavasti väriä kevätpukeutumiseen, ja toivottavasti torpedoisi ne flunssat, joiden kouriin väistämättä aina joutuu, kun kuvittelee säätilan lempeämmäksi kuin se oikeastaan onkaan. Riemukkaiden sukkien ohikaan ei päässyt ihastelematta. Varsinkin nuo pujotelluilla neulenyöreillä koristellut sukanvarret jäivät kiinnostamaan. Tosin mulla on edelliselläkin sukkatyömaalla vielä toisen sukan mentävä aukko, joten ihan heti ei parane innostua:)

Lankatekniikka-osiossa esitellään sisäkkäisillä silmukoilla virkkaamista. En ole tuollaiseen tekniikkaan aikaisemmin törmännytkään, mutta vaikutti suht simppeliltä ja lopputulos kauniilta ja lämpimältä.

Pääsiäiseen on aika enää vajaa kuukausi, joten tottahan askarteluideoita ja munankoristelutekniikoita oli myös esillä. Erilaisilla kuvioteipeillä, ilmastointi- tai washi-teipeillä sekä oikeilla tai paperista leikatuilla mosaiikkipaloilla syntyi kauniitä munia. Joten pitäisi varmaan itsekin siirtyä tuollaiseen tyyliin ja hylätä se ainainen vesiliukoisilla lastentusseilla tihrustaminen, jonka lopputuloksena värit ovat levinneet ja kuviot näyttävät varsin taiteellisilta alkuperäisiin suunnitelmiin verrattuna..

Tarjolla oli myös mittanauhateippiä, joka kenties ei ihan pääsiäismunien kyljessä olisi edukseen, mutta ompelupöydän reunassa kylläkin! Nimimerkki kuinka monta mittanauhaa voi yhtä aikaa olla kadoksissa yhdessä huoneessa..?

Sokerina pohjalla ehkä tyylikkäin räsymatto, johon olen vähään aikaan törmännyt. Tästä tulevat jotenkin mieleen Annon graafiset kuviot, mutta materiaaliltaan räsymattona tuo henkii perinteitä ja pehmeitä arvoja.Minun kudontakokemukseni kangaspuissa rajoittuvat poppanaan, mutta tuollaisen voisi asettaa johonkin tulevaisuuden tavoitteisiin. Koska eiväthän räsymatot mene koskaan pois muodista, eihän?

Ai niin, kuka voi vastustaa tätä amigurumia? Amigurumivirkkauksen ABC -kirjan tekijän Elina Hiltusen lehmä sulatti kyllä ainakin minut ihan lämpimäksi maidoksi!