tiistai 6. tammikuuta 2015

Valon juhlan suolalyhty


Tänään on loppiainen. Epifania, valon juhla. Ja aika tarkastella suolankasvatuksen tuloksia. Monesta tuvasta kärrätään kuusi pihalle ja keräillään joulu huolella laatikoihin, kääritään silkkipapereihin, ripustetaan varaston kattokoukkuihin ja suljetaan odottamaan vuoden loppua. Meillä ei kuusta ollut sisällä tänä vuonna ollenkaan, mutta kuusen virkaa tehneet havunoksat kyllä lensivät vähäisine, jäljellä olevine neulasineen pihalle. Ulkokuusi saa vielä ilahduttaa valoillaan.

Kuusijumpan sijasta keskityin tänä vuonna tuohon loppiaisen valoisampaan puoleen. Kun sosiaalisessa mediassa ollaan viime aikoina kohistu suolan kasvattamisesta, niin päätinpä minäkin kokeilla. En ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan, että kun lasipurkin pohjalle kaadetaan suolan kaveriksi vähän vettä, alkaa suola kasvaa reunoja ylös muodostaen mennessään kauniin huurteisen pinnan. Kanssasisarten upeat kuvat puhuivat kuitenkin puolestaan, joten pitihän tuota päästä testaamaan.


Miehen kotoa kulkeutui joulun pyhinä meille parikin vanhaa lasipurkkia, joista pienempi pääsi suolatestiin. Törmäsin jos jonkinlaisiin ohjeisiin, mutta ainakin itselläni homma toimi yksinkertaisuudessaan näin: purkin pohjalle kaadetaan reilun sentin kerros karkeaa merisuolaa, joka sitten juuri ja juuri peitetään vedellä. Purkki jätetään oman onnensa nojaan ja kärsivällisesti odotellaan kasvun ihmettä. Tätä suolalyhtyä on kasvateltu viikon verran. Välillä kävin hiukan lisäämässä suolakerroksen päälle vettä ja toisinaan purkissa paloi kynttilä, kun lämmön sanotaan edesauttavan kasvua. Tässäkin tapauksessa.


Isompi, 10 litran keittiötölkki taas sai sisäänsä kirkasta sellofaania ja pienet led-valot. Näin siitä syntyi oikein salonkikelpoinen tunnelmavalaisin. Joka taitaa päätyä eteisen pimeään nurkkaan, jonne ei luonnonvalo ylety, mutta josta juurikin sopivasti löytyy pistorasia.

Joulun loppumisen lisäksi loppiainen tietää allekirjoittaneelle ja luultavasti muutamalle muullekin joululaiskottelun loppua ja paluuta arkeen. Töihin, tuttuihin rutiineihin, aikaisiin aamuheräämisiin ja elämän säännöllisyyteen, Hyvästi siis toistaiseksi hitaat ja pitkät aamukahvit, laiskat päiväkävelyt ja joulun suklaaähkyt. Suklaarasian sijasta käsi saa seuraavaksi luvan kurottua kohti kahvakuulaa ja pistää tämän naisen järjestykseen. Kyllä sitä arkea on kaivattukin! Onneksi aina voi lyhyemmänkin aamukahvihetken ajaksi sytyttää kynttilän lyhtyyn ja odottaa kun tulee se aamu, kun sitä ei enää tarvita.

18 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kynttilät luovat kyllä niin mukavaa tunnelmaa. Eikä loppiainen onneksi niiden polton lopettaiseen ole mikään syy:)

      Poista
  2. Vielä on minullakin suolapurkki kokeilematta, mutta ehtiihän sen näin joulun jälkeenkin. Tuommoinen sellofaani-valopurkki on ollut muutamana jouluna ja se onkin kaunis katseltava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehtii vallan hyvin. Talvilyhdyksi tuo meilläkin muuttui heti, kun joulukoristeet vietiin varaston uumeniin ja lyhty pääsi paraatipaikalle keittiön pöydälle.

      Poista
  3. Ihana idea josa en ole kuullut mitään! Ehdottomasti kokeiltava. Kiva blogi sinulla : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kun päädyit tänne. Tervetuloa toistekin:)

      Poista
  4. Onkin sinun suolan kasvatus tuottanut hienon tuloksen:), kokeilin myös, mutta en saanut noin hienoa tulosta aikaan, täytyypä kokeilla uudestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä suola kasvaa pian jo ulos purkista, vaikka pohjalla ei ole enää yhtään nestettäkään. Taitaa kynttilällä olla jotain osuutta asiaan. Mutta kokeile ihmeessä uudestaan, täällä ainakin kasvatus oli huomattavasti helpompaa kuin minkään muun tähän mennessä kasvattamieni asioiden, kun ei tarvinnut tehdä oikeastaan mitään!

      Poista
  5. Pakko tätä on nyt kokeilla, ihana lopputulos. Tunnelmallisia kuvia <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jo luulin tämän tänne laittaessani, että tapani mukaan olen taas se hidas hämäläinen, joka kokeilee kaikkea kivaa viimeisenä. Mukavaahan se on viedä näin helpon ja edullisen koristelukikan ilosanomaa eteenpäin:)

      Poista
  6. Ihania valaisinideoita! Etenkin tuossa suolalampussa on jotakin sellaista samaa herkkyyttä kuin ikkunoihin pakkasilla ilmestyvissä kuurankukkasissa. En ole koskaan aiemmin tuohon ideaan törmännyt, mutta ehkäpä joudun kokeilemaan!

    Ihanan tunnelmallisia päiviä siis sinulle ja nauti kauniista, pehmeästä valosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kukat eivät onneksi sula kovinkaan helposti pois:) Pieni tiedekeskusihminen alkoi minussa heti pohtia, että mitä tuossa kemiallisesti oikeastaan tapahtuu, miten kiteet muuttavat muotonaan ja mikä sen suolan lopulta saa kasvamaan. Mysteeri on tosin toistaiseksi ratkaisematta..

      Poista
    2. Minun pitää ehkä koettaa muistaa kysyä tätä isältä. Se on kemia/matematiikka/fysiikka -koulutuksen saanut :P

      Poista
    3. Soitin äsken pitkän puhelun, päästiin googlaamaan kimpassa ja ihmettelemään ja spekuloimaan :D

      Sen verran minullakin perusjärki sanoo, että kyse on suolan liukenemisesta veteen ja mokoman kiteytymisestä uudelleen veden haihtuessa. Mutta miksi se ei kiteydy paksummaksi kerrokseksi vesirajaan, vaan lähtee kiipeämään ylöspäin? Tätä isältä siis kävin tivaamaan :P

      Isä omassa päässään aukoi koneensa ja tsekkaili postauksesi. Nopeina arvauksina hän tuumi, että ensinnäkin oleellista ilmeisesti on tuo merisuolan käyttö ja lasiastia. Merisuolassa on epäpuhtauksia, jotka vaikuttavat kiteytymiseen, täysin puhdistetulla suolalla ei toimisi samoin. Isä epäili, että adheesiovoimista todennäköisesti suolan ja lasin välillä on kyse, tämä saisi suolan kasvamaan ylöspäin (Tai vaihtoehtoisesti koheesiosta suolan sisällä eli suola tavallaan vetäisi itse itseään ylöspäin koheesion ansiosta). Mutta tämä oli siis puhelimella yllätetyn tyypin eka mutu, veikkaan että pohtii asiaa vielä lisää ja saanen uudemman, valistuneemman arvauksen myöhemmin :)

      Poista
    4. Mahtavaa! Ilmiö ei siis taidakaan olla ihan niin helposti lähestyttävä kuin miltä se näyttää ja miten sen toimii. Todella mielenkiintoista.

      Poista
  7. Mitä tunnelman tuojia sinulla siellä onkaan. Tuollaista voisikin kokeilla. Itse en hennonut talolyhtyjä vielä pois laitella. Ikkunasta otan huomenna kynttelikön varmaan pois ja keräilen joulupukit ja sellaiset joululaatikkoon talteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on talolyhty vielä ikkunassa:) Ja saa ollakin, pimeitä iltoja kun on vielä paljon tiedossa ennen kevättä.

      Poista