Polka dot -mekko ja kaavan pienentäminen

Mistä tietää, että pikkuveli on kasvanut aikuiseksi? Riittääkö siihen se, että fyysinen kokoero veljen hyväksi on jo vuosia ollut noin 10-0? Tai että olen harjoitellut tätinä olemista kahdellekin lapsukaiselle? Ehkä ei. Fyysisistä mitoista huolimatta kyseessä on aina se pikkuveli, joka vakoili minua ja ensimmäistä poikaystävääni ojanpohjalla kontaten,  salakuunteli koulutyttöjen juttuja oven takana tai yritti kiusallaan houkutella mopoilupelosta kärsivää isosiskoa istumaan kevarinsa taakse.

Jossain vaiheessa se pikkuveli kuitenkin alkoi kiinnostua tytöistä muussakin kuin vakoilu- tai mopoilumielessä ja niinpä viikonloppuna juhlittiin häitä. Juhlapaikkana oli läheisen kartanon kivinavetan vintti ja koristeeksi oli haalittu mm. kaikki sukulaisten ja naapureiden vanhat maitokannut. Taikinatiinuissa ja sinkkiämpäreissä kukkivat auringonkukat ja koko komeuden kruunasivat reksiviittana olleet vanhat työkoneet. Iltapukutyyppinen pukeutuminen ei jotenkin tuntunut aivan kotoisalta tuonne, jotain parempaa ja sopivampaa piti keksiä. Hain inspiraatiota netin loputtomasta kuvatulvasta ja ihastuin lopulta tähän. Siispä 50-luvun fiftaritunnelmia ja polka dot -eleganssia kehiin!

Mekon olisi saanut tilattua kätevästi 80 eurolla, ilman suunnittelua, valvomista, hermoilua ja yökausien ompelua. Mutta enhän olisi minä, jos niin helpolla olisin tämän mekkopulman ratkaissut:) Ja kun eihän sellaista nyt kertakaikkiaan voi näkemättä ja hypistelemättä ostaa, kangaskin tietysti jotain halpakreppiä ja istuvuudesta ei mitään tietoa.. :D Joten tiedossa oli ensin kankaan- ja sitten kaavojen metsästys, ennen kuin päästiin tositoimiin. 

Mekon kaavat pienillä muutoksilla löytyivät Suuresta Käsityölehdestä 4/2014. Boleron kaava taas tuli vastaan lehdestä 1/2011, tosin vain XL-kokoisena. Pienin kaava oli kokoa 44, joten mittailin ja piirtelin aikani, jotta sain kaavan järkevästi pienennettyä. Kaavojen muokkauksesta asiallista juttua löydät mm. täältä ja täältä. Käytännössä tein pienentämisen siten, että piirsin kaava-arkilta ensin kahden olemassaolevan, vierekkäisen koon viivat kaavapaperille sisäkkäin. Tässä lähtötilanteena olivat koot 44 ja 46. Kaavojen kulmien kärjet yhdistin apuviivoilla ja jokaiselle sivulle piirsin lisäksi apuviivoja niin, että ne ovat kohtisuorassa kaavojen ääriviivoihin nähden. Mittasin olemassaolevien kaavakokojen viivojen välisen etäisyyden joka kohdasta ja jäljensin koon 42 yhtä kauas koon 44 sisäpuolelle, kuin mitä koko 46 oli sen ulkopuolella. Kun olin piirtänyt koon 42, merkitsin samat mittaustulokset edelleen tämän koon sisäpuolelle ja piirsin kaavan samaan tyyliin kuin edellä, jolloin minulla oli koko 40. Ääriviivat kulkevat joka kohdassa yhtä kaukana edellisen koon viivoista kuin tämän verrokkikoon viivat ovat edeltäjästään. Kaikki kulmien kärjet kulkevat alussa piirrettyjen, kohtisuoaan kulmien läpi kulkevien apuviivojen kautta. Näin toimitaan siihen saakka, kunnes haluttu kaavakoko on piirretty. Boleron kaavan pienensin kokoon 38 saakka. Tyllialushameessa sen sijaan ei oikein ole mitään kaavaa, vaan se on sävelletty omasta päästä.

Jokunen hetki tuon ompeluun kyllä meni. Kun päivät kuluivat ja yöt vähenivät, tuli jossain vaiheessa kieltämättä hiukan ikävä sitä kätevää ja vaivatonta 80 euron nettitoimistusta... Mutta valitsemallaan tiellähän on pysyttävä, joten tässä se nyt on! Ja mikä parasta, heti ensi viikolla on tiedossa työporukalla viihdyttävä 50-luvun ilta Helsingissä Hakasalmen huvilan Rasvaletti-näyttelyssä. Jättämällä boleron pois ja vaihtamalla vaikka villatakkiin saa mekon asustettua hiukan arkisempaankin tilaisuuteen hyvin sopivaksi.

Ruusun- ja pihlajanmarjat ovat nyt kauneimmillaan. Häissä erilaiset tähkät, pihlajanmarjat ja auringonkukat toimittivat koristeen virkaa oikein onnistuneesti.Tämmöisen kranssin voisi metsän antimistä sitoa itsellekin iloksi ja mukavaksi väriläiskäksi.