keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Kesäistä höpinää / Smalltalk about summer


Alkukesän viileähköt kelit saavat ajatukset väkisinkin karkaamaan jonnekin vähän kauemmas aurinkoisempiiin maisemiin. Meillä on tavattu viime vuosina harrastaa äkkilähtömatkailua, joten kesän matkakohde lienee tänäkin vuonna tulossa muttei vielä tiedossa:)


Se voisi olla vaikka jotain tällaista. Sitä reissua odotellessa matkakuumeen lievitystä voi löytää kuitenkin myös ihan omilta kotikulmilta. Olen tätä lähialuematkailua harrastanut aiemminkin, ja nyt oli vuorossa Haagan Alppiruusupuisto. Olin kyseisen paikan olemassaolosta ollut tietoinen jo aiemmin, mutta kuten niin usein ennenkin, liian lähellä oleva paikka tuntuu olevan joskus mentaalisesti niin kovin kaukana.


Nyt kiitos siskon lenkkiehdotuksen, askeleet suuntautuivat puistoon. Näihin aikoihin siellä onkin parhaat vierailuajat käsillä, kun ruusut ovat täydessä kukassa. Näihinhän ei voi oikein olla ihastumatta juuri nyt:) Vaikka en olekaan aina ollut alppiruusujen fani. Ensimmäiset omat muistikuvat alppiruusuista ovat isänäidin piilopirtin pihassa olleesta liilakukkaisesta kasvista, johon en muista koskaan olleeni erityisen ihastunut.


Omakohtaisempi kosketus ruusuihin tupsahti eteen opiskeluaikana, jolloin puutarhalla töissä ollut silloinen poikakaveri ilahdutti minua Elviiralla. En vissiin ollut kummoinen kukkienhoitaja tai pensaalle ei löytynyt sopivan hapanta maata ja varjoista kasvupaikkaa tai sitten alppiruusut ovat juuri niin vaikeita kasvatettavia kuin niiden huhutaankin olevan, koska komeus valitettavasti kuoli aika pian.


Tuosta lahjomisesta on sen verran aikaa, että jos puska olisi hengissä, kilpailisi se koollaan ellei nyt ihan tasaväkisesti niin ainakin ajatuksen tasolla joidenkin näiden pienempien pensaiden kanssa.


Isommista sitten ei voikaan puhua edes samana päivänä. Ruusumetsikössä sai väistellä parhaimmillaan yli ranteenpaksuisia varsia, lymytä tummanvihreiden lehtikatosten suojissa ja taiteilla pitkin pitkospuita ihan niin kuin ulkomailla ikään. Ruusujen kasvaminen havupuumetsässä täysin sikin sokin ilman puutarhamaista tai taimistoille tyypillistä järjestystä teki paikasta mahdottoman kiehtovan. Kuin satumetsässä olisi käynyt piipahtamassa:)


                                   **********************************

Is this kind of view possible in Finland? Early summer have been quite cool and that makes me think sunny beaches, palm trees and warm wind somewhere else. Because it's not possible to travel anywhere just now, you can visit some place nearby instead. The place where it's easy to imagine to be somewhere else than almost home: Rhododendrom garden in Helsinki.

4 kommenttia:

  1. Kyllä on kaunis alppiruusupuisto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaisia ihanuuksia sitä kyllä kätkeytyy ihan melkein naapuriin:)

      Poista
  2. Alppiruusut ovat ihania. Mikkelissä koulutuksessa ollessa niitä löytyi jonkinlaisina tahattomina/tahallisina karkulaisina läheiseltä kuusivaltaiselta lehtomaiselta kankaalta. Et uskokaan miten villiä oli olla yrttikasvien jäljillä ja yllättäen pamahtaa metsäaukiolle, jonka keskellä oli noita valtavankokoisia pensaita täydessä kukassa!

    Sitä usein löytää läheltäkin yllättävän mielenkiintoisia kohteita, kun vaan vaivautuu etsimään. Toivottavasti kesääsi mahtuu monta tällaista jännittävää lähipaikkaa ja ehkä se äkkilähtöinen kauempikin kohde :)

    VastaaPoista
  3. Minäkin pidän alppiruusuista. Omistani kukkii nyt kaksi. Toiset kärsivät liikaa pihan mylläyksestä. Kauppareissulla olen iskenyt silmäni kesäkukkakauppiaalla olevaan kahteen alppiruusuun. Odottelen nyt malttamattomana alennusmyyntiä. Pitäisköhän minun yrittää levitellä alppiruusun siemeniä läheiseen pellonreunusmetsikköön. Josko minäkin saisin sitten Anniksen kuvaileman puolivillin alppiruusumetsikön. Metsässä kasvaa nyt paljon suopursuja, jotka nekin ovat alppiruusujen kanssa samaa sukua.

    VastaaPoista