Verta keittiössä

Tiskialtaassa valuu punainen verinoro.Pöydällä on valkoinen muovipullo. Ja kulhossa verilettutaikina turpoamassa. Eli itse tehdyt veriletut eivät suinkaan ole kuolleet sukupuuttoon, vaikka välillä siltä on näyttänytkin:)

Alakoulun ehdoton lempiruoka, itse tehdyt veriletut, muuttui yläkoulun ja äitien tekemien kengänpohjien myötä inhokiksi, johon en ole sittemmin koskenut pitkällä tikullakaan. Vaan taannoin näyttivät hemoglobiinilukemat niin hälyyttävän alhaisilta ja rautapillerikuurista maha ei tykännyt yhtään, joten jonkinmoisia luonnonmukaisia rautalisiä piti keksiä.

Korkeampien hemoglobiinilukemien toivossa täällä on jo syöty pinaattilettuja ja tungettu vihreitä kasviksi milloin mihinkin ruokaan rautapitoisuuden nimissä. Tosin eihän tuo pinaattikaan autuaaksi tee, koska jonkun muinaisen pilkkuvirheen takia pinaatissa on 10 kertaa aiemmin luultua vähemmän rautaa, eli ihan saman verran kuin keskimäärin muissakin vihreissä kasviksissa.

Maksa olisi oivallinen raudan lähde, mutta sitä en voi sitetää. Eikä sitä sen puoleen saisi niin kovasti nyt popsiakaan. Koska eläinperäisen raudan pitäisi imeytyä kasvikunnan rautaa paremmin, kääntyi katse Finelin ravintoainetaulukkoa tutkailtuani hyvinkin pian verilettujen puoleen. Kaupasta niitä ei sentään voinut hakea, sieltä haetut ovat edelleen ihan kamalia.

Ennen kuin pääsin verestämään - kirjaimellisesti - muistoja alakoulun itse tehdyistä pitsireunaihanuuksista, piti jostain löytää verta. Muistelin joskus nähneeni sopivannäköisiä pulloja lihahyllyllä, eineshyllyllä tai jossain vastaavassa. Vaan eipä löytynyt tällä kertaa Prisman kokoisesta kaupasta ennen kuin kysyin. Ja silloinkin suuntana oli pakasteallas. Joten ei muuta kuin veripullon kanssa kotiin, ostos jääkaappiin yöksi sulamaan ja seuraavana päivänä taikinan tekoon.

Käytin alkuun ihan veripullon kyljessä olevaa ohjetta. Kunnes ensimmäinen lettu tarttui tiukasti kiinni paistinpannuun, hajosi ja myttääntyi täydellisesti. Ja tulin siihen tulokseen että taikina tarvitsee pelkkien ruisjauhojen sijasta mukaan myös ripauksen vehnäjauhoja ja sitä myöten sitkoa, jotta letut pysyvät edes jotenkin kasassa. Sen jälkeen alkoikin sitten sujua ja muutaman harjoituksen jälkeen lautaselle alkoi kertyä vino pino rautapommeja.

Veriletut
Noin 10-12 isoa lettua

0,5 dl verta
0,5 dl kivennäisvettä
2 dl    ruisjauhoja
1 dl    vehnäjauhoja
1,5 tl  suolaa
2        kananmunaa

Sekoita kaikki aineet nesteeseen ja vispilöi käsin taikina tasaiseksi. Anna taikinan turvota jääkaapissa noin tunti. Paista runsaahkossa rasvassa kuumalla pannulla ja nauti puolukkahillon kera!

Varsin helppoa arkiruokaa loppujen lopuksi. Tietääkö joku muuten, vieläkö veriletut kuuluvat koulun ruokalistaan? Ja jos, niin ovatkohan ne siellä nimenomaan tuon rautapitoisuuden takia vai miksi? Muistelen, että ne jakoivat aika vahvasti mielipiteitä: toiset tykkäsivät ihan hulluna ja toiset taas eivät voineet sietää ollenkaan. Kumpaan joukkueeseen sinä kuulut?