Suuri Käsityö 9/2015

Lämmin syysmuoti henkii syyskuun Suuresta Käsityö -lehdestä. Kuten kannestakin jo näkyy. Lehtikatsaus on viikonlopun reissun takia armottoman myöhässä, mutta tässä se vihdoin tulee. Kaikkiin lehden malleihin voit tutustua täällä.

Syyskuun lehden teemana ja lukijoiden toiveohjeena on pyörän naisen XL-mallisto. Kaavat löytyvät niin mekkoon, kansikuvan takkiin, puolihameeseen ja tunikatyyppiseen paitaan. Mallit on kaavoitettu pienelle ja pyöreälle, 160-senttiselle naiselle.

Muissakin aikuisten ompeluohjeissa on kokoja numeroon 46 saakka. Syyspukeutumiseen on tarjolla niin takkia, mekkoa, hametta kuin monenlaisia paitojakin. Omaa silmääni miellytti eniten monikäyttöisyydellään tämä väljä malli. Tosin itse valitsisin ehdottomasti jonkun muun kuosin kuin eläimellisen.

Vauvojakaan ei olla unohdettu. Tarjolla on vauhdikkaat housut ja takki, jotka kangasvalintoja vaihtamalla muuntuisivat helposti myös tyttömäisemmiksi. Myös arkikäyttöön sopivia mekkoja on pari kappaletta ja hauska kilpa-autoilijan ajohaalarista vaikutteita saanut potkupuku.

Tämä kynäpenaali taas - kirjaimellisesti - sujahtaisi varmasti mielellään monen koululaisen reppuun. Kerrassaan hauska idea:)

Neulepuolelta tarttui omaan tutkaani useampi malli. Paksulla langalla neulottavasta palmikkokaulurista olisi hyvä aloittaa, tuollainen saattaisi joskus valmistuakin. Pian ovat edessä myös pipokelit, joten tämä kaulahuivin ja pipon yhdistelmä näyttää varsin kutsuvalta.

Samoin pukisin mielelläni töihin tämän liehuvahelmaisen, ohuen jakun, joka tilanteesta ja solmiamistavasta riippuen asustaisi erilaisia vaatteita hyvinkin monipuolisesti.

Tällaisena sadepäivänä voisin myös enemmän kuin mielelläni heittää niskaan rouhean palmikkopaidan. Tosin jonkun pitäisi ensin tehdä sellainen ja toimittaa tähän osoitteeseen! Näiden  isompien töiden valmistuminen kun saattaisi omalla neulomissinnikkyydelläni olla kiven alla. Eikä ainakaan parane edes kuvitella aloittavansa mitään tuollaista ennen kuin eräs tietty, ikuisuusprojektiksi muodostunut miehen villatakki on edennyt takakappaletta ja toista hihaa pidemmälle..

Mutta koska tuollaista palmikkoneuletta ei nyt ole, niin täytynee tyytyä tunnelmoimaan itse tehdyn lasipurkkilyhdyn valossa. Ja sinnekin sujauttaa mielellään oikean tuikun sijasta led-kynttilä, ennen kuin alkaa vimmattu keskustelu lasipurkkilyhtyjen räjähdysvaarasta ja ties mistä muusta. Kaunis ja herkkä tämä uitenkin on, vaikka sitten ilman minkäänlaista kynttilää.