Elokuu ja postiluukusta kolahti jälleen Suuri Käsityö -lehti. Vaatteita ja reppuja kouluun palaaville lapsille, pehmeitä neuleita viileneviin iltoihin, tyylikkäitä työvaatteita kesäloman jälkeen toimistoihin kiiruhtaville naisille. Siinä päällimmäiset ajatukset lehden sisällöstä. Kaikki lehden mallit näet tästä.
Työpaikat valloittaa sininen väri, mikäli näihin kuviin on uskomista. Erilaisia sinisen sävyjä on valittu mallivaatteiden väritykseen, samoin nahkaa ja mokkaa. Noita jakkuun yhdistettyjä verkkareita ei kyllä oma tyylitajuni kyllä oikein ymmärrä. Napakasta neuloksesta tehty ja hyvin istuva jakku vielä menee, mutta verkkareilla toimistoon - ei kiitos! Ihmettelen myös aina näissä syksyn työvaatenumeroissa, että kuvitellaanko kaikkien ompelevien naisten olevan opettajia tai toimistotöissä? Vaatteethan sopivat ainoastaan tuon tyyppisiin työympäristöihin. Juuri koskaan ei tarjota työ-etuliitteellä kaavoja esimerkiksi työhaalareihin, puutarhahommiin, hiekkalaatikon reunalle, päiväkoteihin tai miehille.
Lapsille on koulun aloitukseen tarjolla rentoja huppareita, paitoja ja takkeja sekä farkkuja. Kyllä uudet vaatteet ensimmäisenä koulupäivänä ovat ihan must-juttu. Vaikka omista kouluvuosista onkin jo aikaa, niin ennen lukuvuoden alkua hankitut uudet ja ensimmäistä koulupäivää odottavat vaatteet olivat todella tärkeitä.
Myös repuille ja kasseille tulee ihan uudella tavalla käyttöä koulujen alkamisen myötä. Jos näistä malleista ei löydy sopivaa, niin Finlayson on julkaissut kaavat monien olkapäällä jo 1970-luvulta asti keikkkuneen Kånken-repun tyyliseen reppuun. Kaavat ja ohjeet voit ladata tästä.
Neuleet kuuluvat pakollisena osana syksyn käsityölehtiin. Silmääni miellyttivät erityisesti hauskannäkönen naisen kohoneulepusero ja pojan vetoketjullinen neulehuppari.
Sekä nämä värikkäät sukat:) Vaikka aurinko nyt helliikin kesän viileyden jälkeen, on kauniille villasukille aina käyttöä.
Nopeasti valmistuvaa näpertelyosastoa edustaa kankaasta taiteltu origamiperhonen, joka voi liihottaa koristamaan vaikka koululaisen ponnaria.
Langanjämät puolestaan hukkuvat kolmiulotteista bavaria-virkkausta opetellessa. Olen tuohon ohjeeseen törmännyt monesti, mutta nyt kun se taas on tyrkyllä, niin pitäisiköhän sitä vihdoin itsekin opetella?
Samaa mieltä tuosta, että työvaatteet eivät aina tarkoita sitä "toimisto-lookia". Itse teen työtäni lasten ja perheiden parissa, ja vaatteiden täytyy olla siellä toki siistit, mutta sellaiset, että niillä kärsii myös kontata lattianrajassa, pystyy vetämään jumppatuokioita, ja myös niitä verkkareita ja tuulipukuja tarvitaan töissä ajoittain. Välillä taasen on tilanteita, joissa pitää olla juhlavammat vaatteet päällä. Mutta jakkupukua en koe omassa työssäni tarvitsevani ikinä. :) Tuota uudet vaatteet koulutielle -juttua en allekirjoita, en ole esimerkiksi omille pojilleni ikinä hankkinut uusia vaatteita ensimmäiseen koulupäivään. Ainoastaan sen verran katson, että laittavat keskiviikkona kouluun puhtaat vaatteet, etteivät mene sinne niillä samoilla, joilla ovat rymynneet märällä hiekkalaatikolla tai joissa on jo suunnilleen viikon ruokalista näkyvissä. Ja mielellään ei tarvitse sukista tulla ihan kaikki varpaat ja kantapäät ulos. ;) Muuta väliä ei ole.
VastaaPoistaTäytynee muistaa ensi viikolla katsastaa tuo uusi SK kirjastoreissulla, mukavaa kun sinun blogistasi saa aina tiedon, milloin lehti on ilmestynyt. :)
Jakkupukua en minäkään koe omakseni enkä itse asiassa omista ainuttakaan:) Mukavaa, jos lehtikatsauksesta on iloa ja hyötyä. Sinun blogistasi aikoinani luin innokkaasti Novita-katsauksia.
PoistaAh, samaa ajattelin minäkin noista työvaatteista! Kyllä kaipaisi sellaisia rentoja, mutta siistejä vaatteita ainaisten jakkupukujen ja toimistotyöntekijöiden asujen rinnalle. Veikkaanpa, että esimerkiksi erilaisissa hoivatöissä on enemmän naisia kuin toimistotöissä. Bavaria on ollut minullakin kokeilulistalla kauan, mutta eipä tuota ole ehtinyt kokeilemaan :D.
VastaaPoista