Hääpuvun tuunaus ja huntu

Tämän kesän yksi ihanimmista ja aikasyöpöimmistä asioista ovat olleet häät. Eivät kumminkaan omat, vaan siskon. Näissä häissä ompelukoneella oli paljon hommia. Ja myös ompelukoneen käyttäjällä. Kaason puku olikin esittelyssä jo aikaisemmin. Ja tässä tulee morsiuspuku.

Tai oikeastaan puvun tuunaus. Alun perin puvun oli joku pienillä sormilla ommellut Kiinassa ja se ostettiin Suomesta käytettynä. Istuva korsettiyläosa ja mahtava laahus miellyttivät silmää. Mutta pituudelle, vyölle ja paljaille olkapäille piti tehdä jotain.

Kuva alkuperäisestä puvusta.

Alkuperäinen kullanvärinen vyö sai lähdön ja pähkäilyn jälkeen tultiin siihen tulokseen, että puku on kauniimpi ilman vyötä. Etuhelma oli korkokenkien kanssakin hiukan liian pitkä ja kompastumisvaara olemassa, joten se piti lyhentää. Helman lyhentäminen kuulostaa helpolta, mutta tässä tapauksessa se edellytti melkoista purku-urakkaa. Päälihelman suorareunaisen pitsin päälle nimittäin oli ohuella siimalangalla ommeltu kaistale piparkaukkureunaista pitsiä, mikä piti purkaa ensin pois ennen kuin alla olevaa varsinaista helmakangasta pääsi saksimaan. Purettaessa tyllipitsi tietenkin tahtoi venyä, eikä muutamalta reiältäkään vältytty. Tosin ne eivät haitanneet, koska tulivat lyhennyksen edetessä joko leikatuiksi pois tai jääneeksi takaisin ommellun reunapitsin alle. Mutta tuon purku-urakan jälkeen ymmärrän kyllä varsin hyvin, että jotkut vastaavalla tavalla tehdyt puvut on lyhennetty niin, että helma on kylmästi katkaistu alareunan koristepitsin yläpuolelta ja siihen on tehty sauma, jolloin vältytään työläältä ja aikaavievältä (ja kalliilta) purkuhommalta.

Eniten miettimistä aiheuttivat kuitenkin ehkä olkaimet/hihat. Tai pikemminkin niiden puute. Korsettiyläosa oli kaunis, mutta siskon mielestä hiukan liian paljas ja niinpä olkapäiden peitoksi mietittiin erilaisia, huivia kiinteämpiä vaihtoehtoja. Lopulta päädyttiin tekemään kevyet olkainten ja pienten hihojen välimuodot moninkertaisesta huntutyllistä. Päälle ommeltiin käsin hameen miehustapitsin päälle ommeltuja pitsikuvioita muistuttavia ruusuja, jotka leikattiin erillisestä, Eurokankaasta löytyneestä pitsikankaasta. Ruusut koristeltiin vielä helmillä, jolloin yläosa saatiin ulkonäöllisesti sidottua muun mekon tyyliin sopiviksi. Näissä kuvissa koristekukkaset ovat olkaimissa kiinni vasta nuppineuloilla.

Huntumalleja ja -toteutustapoja käytiin vakoilemassa muutamassa morsiusliikkeessä. Tulimme siihen tulokseen, että 100 euroa täyspitkästä, koristelemattomasta tyllihunnusta on ihan liikaa ja marssimme Eurokankaaseen ostamaan kolme metriä huntutylliä, hintaan 3 e/m. Mitään ihmeempää kaavaa tuohon huntuun ei ole, vaan suorakaiteen muotoinen kappale on pyöristetty sekä ala- että yläpäästä niin, että kokonaisuus muistuttaa hiukan munaa ollen yläosasta kapeampi. Yläreuna on tämän jälkeen tasattu ja siihen on ommeltu rypytyslanka. Sitten koko komeus kiinnitettiin hiuskampaan, jonka avulla huntu oli kätevä kiinnittää nutturan yläpuolelle. Ja napata tarvittaessa hyvin helposti myös pois. Ja hyvin toimi!

Makupaloja varsinaisista hääkuvista ja sekä puvusta että hunnusta tositoimissa voi kurkata häiden virallisen valokuvaajan FB-sivulta täältä.

Mutta tänään on luvassa jotain ihan muuta kuin hääjuttuja. Tie vie Asuntomessuille Vantaalle, joten seuraavaksi luvassa sisustusjuttuja!