Loppuviikosta kolahti postilaatikkoon helmikuun Suuri Käsityö -lehti. Meillä kotona kyseinen lehti on tullut äidille iät ja ajat, kenties aivan lehden alkutaipaleelta saakka. Muistan, että vuosi toisensa jälkeen helmikuun lehdessä toistui kaksi teemaa: vauvat ja häät. Häitä taitaa edelleen olla eniten kesällä, mutta vauvoja syntyy kevättalven lisäksi muinakin aikoina ja niinpä ainakaan vauvat eivät ole tässä lehdessä mitenkään silmiinpistävästi esillä.
Lehden teema on kannen mukaan "Kevään ihanat värit". Kuvassa komeilee toimittaja Maria Veitola fuksianpunaisessa takissa. Värikylläisyyttä löytyy lehden muistakin vaatemalleista ja takkien osalta voisin todeta, että kylpytakkimaisuus muuallakin kuin pesuhuoneessa näyttää olevan in. Itse tykkään vähän tyköistuvammista (lue: naisellisemmista) malleista, mutta näyttävät nuo rennot takit pukevan niin Maria Veitolaa kuin Molla Millsiäkin. Lisää Mollan tarinoita ja tykkäyksiä voi lukea lehden blogista. Muina nostoina voisin mainita pitsin ja merinovillan, joista jälkimmäisen pehmeyttä ja hyväilevää tuntumaa iholla hehkutetaan - aivan ansaitusti.
Hääteeman osalta lehti pysyy perinteisillä linjoilla ja tarjolla on tällä kertaa pitsisen hääpuvun kaavat. Samalla tyylillä on helppo valmistaa vähän vähemmän juhlavakin asu kankaita vaihtamalla. Pitsi on hääpuvun lisäksi kiinnostavasti esillä muutenkin. Hyvä oivallus, ainakin teoriassa on mielestäni pitsikankaasta tehty jakku, joka on vuoritettu puuvillalla. Valitsemalla pitsin ja vuorin erisävyisinä saa vaatteeseen kiinnostavaa kolmiulotteisuutta ja pitsikuvio tulee upeaati esiin.
Vähän samaa ideaa on Ompelimo-osuudessa esitellyssä Damen 3D -kankaassa, joka koostuu kahdesta päällekkäisestä, samankuosisesta mutta eri materiaalista tehdystä kankaasta, jotka ompelun jälkeen irrotetaan pintojen osalta toisistaan. Idea 3D-kankaasta tuntuu sinänsä hiukan hassulta, koska vaatteet itsessäänhän ovat jo kolmiulotteisia kappaleita ja samoin ihmiset, jotka vaatteita kantavat.
Samaisella sivulla esitellään myös puolapinni, jolla valmiiksi puolattu alalankapuola on helppo kiinnittää lankarullaan ja näin varmistaa seuraavallekin ompelukerralle samanväriset ylä- ja alalanka. Mutta kenellä on niin paljon puolia, että jokaisessa kerässä joutaa odottelemaan kerran käytetty puola mahdollista seuraavaa ompelukertaa samalla värillä? Ompelukoneen mallinen teippiteline sen sijaan saisi muuttaa meille milloin tahansa:)
Askartelu- ja näpertelyosastoa edustavat mm. japanilaisella tekniikalla punotut kumihimo-rannekorut, huovasta toteutetut kalenterinkannet sekä hauskat kangaskassit. Tuo kumihimo melkein alkoi himottaa näin ystävänpäivänkin lähestyessä niin, että tuota on ihan pakko testata! Onko kellään kokemusta tuosta tekniikasta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti