Kun humanisti ei osaa laskea niin kaikki ei mene niinkuin Strömsössä

Tämä on kertomus mittavirheistä, tilaustöistä ja siitä, kuinka asiat näyttävät, tuntuvat tai vaikuttavat isommilta kuin ne oikeastaan ovat. Ja kuinka television kaukosäädintaskusta tuli jotain ihan muuta kuin miksi se alunperin oli tarkoitettu.

Eräs nettiseikkailija oli nähnyt blogissani tämän kaukosäädintaskun ja innostui itse haluamaan samanlaisen. Tänne päin tuli tilaus ja sen jälkeen ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kangaskauppaan eikä aikaakaan, kun tarvikkeet oli hankittu. Asiakas oli lähettänyt kaukosäädintensä lukumäärän ja  mitat ja minä olin mukamas laskenut kankaan riittävyyden ja taskujen koon hyvinkin noiden mukaan.

Innoissani leikkasin, ompelin, saumasin ja vihdoin myös sovitin. Ehkä tuo vaihe olisi kannattanut tehdä vähän aikaisemmin tai laskea asiat hiukan tarkemmin. Oli nimittäin päässyt unohtumaan sellainen kolmiulottisiin kappaleisiin olennaisesti liittyvä totuus, että niillä on kahden muun ulottuvuuden lisäksi olemassa myös paksuus. Joten kaukosäätimille mitoitetut, leveyden mukaan leikatut taskut olivat auttamatta liian pieniä.

Korjausyritykset olisivat vain pahentaneet asiaa, joten luovutin. Hautasin mokoman tekeleen kangaskaapin perälle ja tein uudet kangaslaskelmat. Uusi reissu kangaskauppaan ja taas vimmaista leikkausta, saumausta ja pakonomaisia mittauksia taskujen koosta. Toisella yrityksellä numerot ja todellisuus osuivat kohdilleen ja kaukosäätimet sujahtivat nätisti paikoilleen. Pussikko lähti tyytyväiselle tilaajalle.

Ja epäonnistunut kappale jäi minulle. Meillä on samoja Samsungin kaukosäätimiä kuin pussin tilanneella asiakkaallakin, joten pussi uhkasi muuttua ongelmajätteeksi. Onneksi olen sitä mieltä, että ennen kuin asioita heitetään suin päin roskiin, kannattaa niitä tarkastella vähemmän kaavamaisilla silmillä ja koittaa nähdä tuote jonain muuna, kuin miksi se on tehty tai mikä se on alunperin ollut. Tuo kriittinen tarkastelu pelasti tämänkin yksilön. Pussukoita kun tarvitaan muuallakin kuin pitämässä kaukosäätimiä järjestyksessä.

Niinpä tämä päätyi ompeluhuoneeseen. Siellä on ainakin kolmet isot kangassakset, mutta useimmiten tuntuu, ettei ensimmäisiäkään löydy ompelukoneen välittömästä läheisyydestä. Nyt pussukan monet taskut säilövät niin erikokoiset sakset kuin eräitä muitakin vaeltelevia tavaroita. Samalla tuosta häntäosasta tuli oivallinen alusta ompelukoneelle ja painava kone pitää samalla saksiosan paikoillaan pöydän reunalla.

Ihan kaikki ei mennyt niinkuin Strömsössä, mutta ei sentään tarvinnut ketään (mitään) mieron tiellekään lähettää. Pienen pyörittelyn ja yhden myöhästyneen toimituksen jälkeen kaikelle löytyi juuri oikea mistaja ja paikka. Ja täällä on myös yksi siistimmän ja järjestelmällisemmän ompelupöydän (ja ehkä huoneenkin) omistaja:)