Messusäärystimet

Menneenä viikonloppuna Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa tungeksi lähes 37 000 kädentaidoista innostunutta messuvierasta. Ja voisin melkein uskaltaa kirjoittaa tähän että 37 000 naista, koska hyvin harvoja miehiä joukossa näkyi. Olisittepa nähneet sen nuoren miehen ilmeen, joka Tampereen Stockmannin kohdalta hyppäsi messukeskukseen menevään kaupungin sisäisen liikenteen vuorobussiin, joka oli aivan tupaten täynnä eri ikäisiä naisia:)

Siellä siis kävin minäkin inspiroitumassa. Pyörähdin muun muassa Elliksen metrin puodissa ihastelemassa farkkutaituria, löysin aivan ihanan sohvatyynykankaan (voiko koristetyynyjä koskaan olla muka liikaa?), palkitsin itseni Lasipaja Kuunsäteen upealla lasiriipuksella, panostin pimeänäkyvyyteeni Kirjosillan KäsKimalluksella ja maistelin mitä parhaita, joensuulaisia aitoja karjalanpiirakoita. Reissu täytti siis kaikin puolin odotukset. Tuolla näkee laajan kattauksen suomalaista kädentaitojen osaamista, pysyy kartalla siitä missä mennään juuri nyt. Siellä saa koeka ylpeyden hetkiä siitä, että itsekin omine näpertelyineen on osaltaan viemässä eteenpäin ja tekemässä näkyväksi käsillä tekemisen taitoja, vaikkei juuri tuona viikonloppuna messupöydän takana seissytkään. Siellä inspiroituu ja tulee hyvälle mielelle lukuisista nerokkaista ideoista ja taidokkaista toteutuksista. Melko halpaa huvia siis näin marraskuun pimeyteen:)

Matkustin Tampereelle Espoosta bussilla. Matkahuollon nettitarjouksista bongasin neljän euron hintaisen menolipun ja paluumatkakin rokotti kukkaroa vain viiden euron verran. Yhteensä siis yhdeksän euroa plus kaksi Tampereen sisäisen liikenteen bussilipua á 2,60 e. Varsin edullista matkustusta siis, kun vertasi VR:n tarjoamaan 62 euron hintaiseen edestakaiseen junalippuun.. Bussilla pääsin sujuvasti linja-autoasemalle ja siellä ei ollut mitään vaikeuksia löytää oikeaa kaupunkiliikenteen pysäkkiä, mistä matka jatkuisi kohti Messukeskusta. Riitti kun valitsi sen pysäkin, missä seisoi eniten naisia:) Hienoisia hankaluuksia sen sijaan oli mahtua yhteenkään kohti Messukeskusta menevään bussiin, koska sinne oli menossa keskustasta muutama muukin julkisilla kulkuvälineillä Tampereelle saapunut messuilija.

Messuille menevää kansaa oli kyllä hauska seurailla, sillä todella monilla näkyi kaulassa kauniita neulottuja tai virkattuja huiveja, olkapäällä keikkui uniikkeja laukkuja tai kenkien varsista vilkkuivat värikkäät säärystimet tai iloiset villasukanvarret.

Niinpä piti itselläkin olla messuvermeet kunnossa. Viime vuoden messuilta tarttui mukaan Wirberryn iki-ihana pellavatunika, josta on tullut yksi lempivaatteista. Vaatteen farkunsiniset yksityiskohdat houkuttelivat neulomaan samansävyiset säärystimet, joten saatoit hyvinkin bongata nämä perjantain messuvulinässä. Lankana Vikingin Vilma, jota kului vajaa 200 g. Loitsu-säärystimien ohje Ullasta. Nämä valmistuivat parin viikon aikana enimmäkseen työmatkoilla bussissa ja junassa tai odotellessa bussia tai junaa milloin missäkin. Joten junien lisäksi pakkasia odotellessa, näillä tarkenee kylmemmässäkin kelissä!