Kesän paras raparperipiirakka

Nyt se on tehty, kesän ensimmäinen raparperipiirakka! Koska eilen oli pyhä ja tänään töistä vapaata, niin koko päivän on ollut ihan sunnuntaiolo. Ja kun aamu alkoi tämmöisellä herkulla, niin ei se olo siitä ainakaan vähemmän sunnuntaiseksi muuttunut.

Eilisestä Hesarista bongasin nimittäin raparperipiirakan ohjeen. Pihalla rehottaa komea raparperipuska, joten tämä lähti heti testiin kun aineita ei tarvinnut kovin kaukaa hakea. Testatkaapa tekin. Tämä on samalla kertaa rapea, pehmeä ja suussasulavan herkullinen!

Keittiömestarin raparperipiirakka

Murupinta:
100 g    voita
2,5 dl    sokeria
2 dl       vehnäjauhoja

Piirakkataikina:
2           kananmunaa
2,5 dl    sokeria
1 dl       maitoa
1 dl       kermaa
100 g    voita
4 dl       vehnäjauhoja
2 tl        leivinjauhetta
5 dl       raparperinpaloja

Tee ensin piirakan pinnalle tuleva muruseos. Kuutioi kylmä voi ja sekoita sokerin ja jauhojen kanssa pikkurillinpään kokoisiksi kokkareiksi. Tuuppaa muruseos pakastimeen pohjataikinan valmistamisen ajaksi.

Piirakkapohjaa varten vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Kiehauta maito, kerma ja paloiteltu voi niin, että voi sulaa. Kaada ohuena nauhana muna-sokerivaahtoon koko ajan vatkaten.

Yhdistä jauhot ja leivinjauhe. Sekoita ne muna-sokeri-voisula-maitotaikinaan siivilän läpi varovasti nostellen.

Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun, noin 25x35 cm kokoiseen vuokaan. Rippottele pinnalle raparperinpalat ja päällimmäiseksi pakastimesta napattu muruseos.

Paista 160 asteessa uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Nauti parhaat palat hiukan jäähtyneestä piirakasta vaniljakastikkeen tai jätskin kera!

Lehdessä mainittiin, että kyseinen resepti on tiettävästi alunperin keittiömestari Eero Mäkelän kädenjälkeä. Ihmettelin hiukan, että kuka kumman Mäkelä. En tainnut olla tarpeeksi kulinaristi tietääkseni kenestä oli kyse, koska piti turvautua Googleen ja Wikipediaan. Sieltähän näppärästi selvisi, että kyseessä on Suomen ensimmäisen Michelin tähden saaneen Kanavanranta-ravintolan keittiöpäällikkö, joka oli sitä ennen ehtinyt jättää kädenjälkensä myös mm. sellaisiin vaatimattomiin ravintoloihin kuin Kämp ja Marski. Ruokarintamalla ei siis ole kyse ollenkaan turhasta miehestä ja piirakkaresepti oli kyllä ihan maineensa veroinen.

Pihan punaisia varsia on hyödynnetty jo muutenkin, sillä hellalla on porissut myös raparperimannapuuroa sekä -kiisseliä. Siinä määrin viime kesänä anoppilasta saatu puska rehottaa. Ja hyvä niin, keväällä kun olin jo aivan varma, että koko kasvi oli talven aikana kuollut. Ajatukset ehkä olivat varsin aiheellisia, kun yhtäkään punaista ruusukenuppua ei meillä näkynyt maanpinnalla silloin kun muiden puutarhoissa ne jo kurkottelivat kevätaurinkoon. Huoli oli onneksi turha, juurakko oli vaan tullut istutettua sen verran syvälle, että lehtiruusukkeet eivät ihan ensimmäisinä aurinkoisina päivinä vielä olleet näkyvissä.

Tämä herkku pitää nauttia tuoreeltaan, koska pakastimesta löytyi vielä viime kesänä säilöttyjä raparperinpaloja. Niistä ei tule talvella tehtyä näköjään mitään, joten nautitaan noista nyt kun niitä saa haettua kolmen askeleen päässä kotiovelta. Taidanpa siis  ottaa vielä yhden palan piirakkaa:)