Pizzakivi-ihastus

Sain lahjaksi tämmöisen: Jan Vardøen kirja Pizza paradiso, Paista parhaat artesaanipizzat.

Ahkera lukeminen johti siihen, että meille muutti eilen tämmöinen. Bagestenin pizzakivi.

Ja siitä taas oli luonnollisena jatkumona tämän näköinen iltapala, kun kiveä ensimmäisen kerran tänään testattiin:)

Täytyy sanoa, että 38 euron arvoinen, Kuningaskuluttajan pizzakivitestin voittanut keittiöhifistelyhärpäke  osoittautui joka euron arvoiseksi! Tämä ei vie edes paljon tilaa, vaan mahtuu näppärästi uunipeltien kanssa samaan nippuun. Kivi paistoi oivallisen rapeapohjaiset pizzat, ei haljennut huolimatta siitä, että kivelle valui hiukan kuritonta oliiviöljyä ja tomaattikastiketta eikä aiheuttanut edes palohälytystä. Meillä on verkkovirtaan kytketty palovaroitin, joten pattereiden irroittaminen ei oikein onnistunut. Sulakkeen poistaminen taas poistaa samalla uunista lämmöt, joten sekään ei tullut oikein kyseeseen. Onneksi hälytin pysyi äänettömänä ja keittiöstä kuului  ainoastaan kahden innokkaan pizzakokin mahan murina, kun malttamattomana odotimme ensimäisen pizzan valmistumista.

Pizzakivi laitetaan kylmään uuniin ja lämmitetään noin 250-300 -asteiseksi. Tämän kyseisen kiven ohjeissa käskettiin antaa maksimissaan 220 astetta lämpöä, mutta netin kaikkitietävä maailma taas neuvoi kuumentamaan pizzakivet niin kuumassa kuin uunista irti lähtee. Tein kompromissin ja laitoin asteita 250 ja hyvin kivi sen näytti kestävän.

Tämän kiven mukana tuli puinen leipälapio, jolla pizza oli näppärä nakata uuniin kuuman kiven päälle. Ja sitten vain odoteltiin ja ihmeteltiin, kuinka reunat pullistuivat, täytteet kuplivat ja kotiin levisi huumaava pizzan tuoksu. Ihan niin kuin italialaisessa pizzeriassa, vai miten se eräs slogan meneekään.. Tosin omahyväisesti veikkaan, että tässä oltiin lähempänä tomaatti-basilikamaan tunnelmaa kuin mihin Dr. Oetkerin pakastepizzapaketti milloinkaan yltää.

Tuli nimittäin todella hyviä! Tehtiin kaksi pizzaa, kumpaankin omat puoliskot minulle ja miehelle. Täytteinä tomaattikastikkeen ja mozzarellan lisäksi salamia, pestoa, ananasta, aurinkokuivattua tomaattia, ilmakuivattua kinkkua, rucolaa ja pekaanipähkinöitä.

Täytteiksi voikin taiteilla oman maun mukaan melkein mitä vain, mutta herkun ydin muodostuu rapeasta pohjasta ja maukkaasta tomaattikastikkeesta. Mistään ihan pikaruokaherkusta tässä ei kuitenkaan ollut kyse, koska taikinaa piti nostattaa yön yli jääkaapissa. "00"-jauhoja eli mahdollisimman hienoksi jauhettuja italialaisia vehnäjauhoja saa ainakin Hella&Herkku -puodista Helsingin Museokadulta ja näytti niitä olevan myös Stockmannin Herkussa. Tölkkitomaatit ovat peräisin samasta paikasta. Että kun kerran aloitetaan hifistely, niin ei sitä nyt pelkkään kiveen jätetä:)

Näin testipizza valmistui, Pizza paradison ohjeiden mukaan:

Maailman tai ainakin Painiityn paras pizza
4 pizzaa

3 dl      haaleaa, noin 25-asteista vettä
0,5 dl   oliiviöljyä
1/8 pkt tuorehiivaa (tai 1,5 g kuivahiivaa)
1/2 rkl  sokeria
500 g   "00"-pizzajauhoja siivilöitynä
1/ rkl    suolaa

Sekoita vesi, oliiviöljy, hiiva ja sokeri keskenään. Jos omistat monitoimikoneen, ota se ihmeessä käyttöön. Jos et, niin vispilällä pärjää mainiosti. Sekoita, kunnes seos on tasaista ja lisää sitten siivilöidyt jauhot ja suola. Sekoita monitoimikoneen hitaalla teholla noin 15 minuuttia ja käsin vaivaamalla niin kauan kuin jaksat. Mitä pidempään taikinaa jaksaa vaivata, sitä parempi sitko siihen muodostuu ja sitä rapeampi pizzasta tulee. Vaivaa, kunnes taikina on tasainen pallo.

Kumoa taikina hyvin jauhotetulle pöydälle ja anna levätä 20 minuuttia. Jaa taikina neljään yhtä suuren osaan. Vaivaa paloja käsissäsi ja pyörittele ne tasaisiksi palloiksi. Laita pallot öljytylle uunipellille tai leivinpaperille riittävän kauas toisistaan. Anna taikinapallojen seistä liinan alla huoneenlämmössä 2-3 tuntia. Kun ne ovat kasvaneet kaksinkertaisiksi, siirrä pallot jääkaappiin. Tässäkin maltti on valttia, eli mitä kauemmin jaksat/ehdit nostattaa taikinaa jääkaapissa, sitä parempaa lopputuloksen luvataan olevan. Itse jätin taikinan yöksi tekeytymään.

Tomaattikastike
Riittää yli neljään pizzaan

400 g   tölkki hyviä kuorittuja tomaatteja, esimerkiksi San Marzano tai Mutti
Puoli kourallista tuoreita basilikanlehtiä
1/2 rkl suolaa
1/2 rkl sokeria
1,5 rkl oliiviöljyä
1/4 tl   hienoksi jauhettua cayennepippuria
(1-2 valkosipulinkynttä kuorittuina ja karkeaksi murkasttuina)

Yhdistä kaikki ainekset kulhossa ja surauta sauvasekoittimella tai blenderillä tasaiseksi kastikkeeksi. Itse jätin valkosipulin väliin, mutta sellaistakin versiota pitänee kokeilla. Jos teet kastikkeen etukäteen, ota se hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Pizzataikinan, kastikkeen ja täytteiden tulee olla samanlämpöisiä, jotta paistotulos on tasainen.

Muotoile ja venyttele pizzataikinapallo haluamasi kokoiseksi pizzaksi. Levitä tomaattikastike, juusto ja täytteet ja sitten vain uuniin. Pohjan kanssa kannattaa olla tarkkana ettei se liian ohuena hajoa, kun pizzaa siirretään pizzakivelle. Kivelle valuneen kosteuden sanotaan imeytyvän kiveen ja kuumentuessaan ja laajentuessaa halkaisevan kiven. Tästä ei onneksi ole käytännön kokemusta:)

Nyt täällä siis vietetään iltaa pizzaähkyssä ja tuskin viimeistä kertaa. Oli se sen verran maukasta!