perjantai 10. tammikuuta 2014

Linnanneitona


Mitä olisivat linnanjuhlat ilman linnanneitoa? Koska torniin teljettyä ja pitkää palmikkoa kasvattavaa Tähkäpäätä ollut maisemissa, pääsin itse  tuohon hommaan. Onneksi noitaakaan ei sentään näkynyt. Haasteeksi muodostui sen sijaan mekko, jonka piti olla melko lämmin, koska kivilinna hohkasi leudosta talvesta huolimatta melkoisesti kylmää.


Omat vaatekaapit pengottuani tulin siihen tulokseen, että musta mekko yhdistettynä mustaan bleiseriin ei halua nyt lähteä mukaan juhliin. Niinpä suuntasin kangaskauppaan. Eurokankaassa minua inspiroi syvänpunainen joustosametti, josta joku oli taiturimaisesti koonnut pitkän laskostetun iltapuvun mallinuken päälle. Jaksan aina tuolla käydessäni ihailla niitä ihmisiä, jotka kangaspalan nähdessään osaavat nähdä sen valmiina vaatteena ja sitten muutaman nuppineulan avustuksella tuo vaate on jo kasattu mallinuken päälle. Miksiköhän kyseistä taiteenlajia kutsutaan, kun ei se ihan kuositteluakaan taida olla?


Jäin siihen punaiseen joka tapauksessa siinä määrin jumiin, että poistuin kaupasta kangas kainalossa. Kaavasta tai mallista ei ollut tietoakaan. Ajatuksena vain se, että juhliin tarvitaan pitkähihainen mekko. Jotta kivilinnassa tarkenee. Erityisesti ihastuin lämpimän punaisen ja raikkaan valkoisen yhdistelmään. Jonka toteutin sitten omalla tavallani.

Kaavat mekkoon on sovellettu arkimekon kaavasta Suuri Käsityö 8/2012. Kankaan valinnalla on varsin paljon vaikutusta lopputuloksen tunnelmaan. Joten saattaapa samalla kaavalla tekeytyä vielä toinenkin mekko, hiukan arkisempaan käyttöön.


Valkoista lumikuningattaren viittaa en omistanut (tai alkanut tekemään), mutta varastoista kaivautui sen sijaan esiin mekon kaveriksi käyttämätön, vuosia sitten Virosta ostettu pitsihuivi. Kaunis kuvio on varsin tyypillinen virolaisille huiveille ja nyt ihmettelenkin, että miksi kummassa tuota ei ole tullut käytettyä aikaisemmin. Henkäyksenkevyt luomus asettui kauniisti hartioille ja edesmenneen isoäidin Kalevala-rintakoru kruunasi juhlavan kokonaisuuden.

**********

Estonian lace scarf and red dress (pattern magazine Suuri Käsityö 8/2012) were celebrating at Kuressaari Castle last weekend. Such a great castle maid costum, isn't it:)

15 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos:) Tuo punainen ei ehkä valokuvissa ihan päässyt edukseen, on niin syvän rubiinin punainen.

      Poista
  2. Kaunis mekko! Hyvä, että huivi pääsi käyttöön, se käy tosi hyvin tuohon mekkoon. Muuten, tykkään sun tyylistä kirjoittaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuolla kelpasi ja tarkeni juhlia. Huivi täydentää kokonaisuuden kyllä kivasti, onneksi muistin sen olemassaolon. Ja mukavaa, että viihdyt mun juttujen parissa:)

      Poista
  3. Kaunis leninki, ihanat rypytykset antavat tyylikkään muodon. Punainen väri aina huomataan ja lisäksi hurmaava hartiahuivi koruineen. Olet ehdottomasti "ykkösluokkassa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään punaisesta, kaikissa muodoissa ja paikoissa. Siksi kai tuohon mekkokankaaseenkin niin ihastuin ensi silmäyksellä.

      Poista
  4. Noin nätti huivi käyttämä! Kiva tuon mekon kanssa, hyvä kun se löytyi näin sopivasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huivi tuli varsin passelisti vastaan lapsuudenkodin vaatekaapista, jonne se jossain muuttokuormassa oli joutunut. Sen käyttötaival alkoikin sitten varsin juhlavasti korvauksena kaapissa vietetyistä vuosista.

      Poista
  5. Upea kokonaisuus! Mekon malli on kaunis ja huivi kyllä kruunaa koko komeuden. Onneksi pääsi käyttöön. Muuten, sitä nuppineuloilla vaatteen kasaamista sovitusnuken päälle kutsutaan ihan vaan muotoiluksi. Opiskellessani sekin kuului opinto-ohjelmaan, ihan mukavaa, tosin ei kovin helppoa puuhaa (kyseessä oli kuitenkin vaate, joka muotoilun jälkeen vielä ommeltiin käyttöön). Kangaskaupassa sama homma sujuu onneksi helpommin, kun vaatetta ei siellä tarvitse ommella muotoilun jälkeen. (oi, tulipa pitkä kommentti)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta, olen tuota miettinyt niin monet kerrat, kun olen kangaskaupssa katsellut mallinukkien päälle loihdittuja kokonaisuuksia. Joskus aiemminkin olen ottanut jostain ihanasta luomuksesta kuvan tarkoituksena saada itselle aikaan samanlainen. Ja osa niistä on kyllä ikuisuusprojekteja, mutta jotkut taas valmistuvat hyvinkin ripeästi.

      Poista
  6. Ihan mielettömän upea! Huokaus sentään!

    VastaaPoista
  7. Mahdottoman kaunis yhdistelmä, perusvärit kohtaavat!

    VastaaPoista