keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Siilin selässä uuteen vuoteen


On tuo ilmojen herra ihmeellinen: edellispäivänä pakkanen paukkui -20 asteessa ja ajoi allekirjoittaneen hankkimaan uudet toppahousut. Eilen vetisteltiin jo vesisateessa plussan puolella ja taas mentiin, tällä kertaa kaivamaan varastosta nastalenkkareita. Ne sentään oli kannettu kaupasta kotiin jo viime vuonna. Olkoon säät kuinka epätavallisia tahansa, villasukkia tarvitaan ja kaivataan luultavasti aina. Niin toppahousujen kuin lenkkareidenkin kavereina. Miehen joulupakettiin kääriytyivätkin nämä Kiroileva siili -villasukat.



Tuohon siilikuvioon törmäsin jossain Facebookin neulontaryhmässä jo hyvissä ajoin ennen joulua. Sitten vaan punainen seiskaveikka-kerä ja kolmosen puikot mukaan työmatkoille ja sukat alkoivat muotoutua. Varsin helppoa junaneulottavaa, kun tuossa on 14 silmukkaa puikolla ja ihan perusjoustinneuletta, sileää neuletta sekä vahvistettu kantapää. Siilit on pistelty valmiin sukan varteen silmukoita jäljitellen. Koko miehekkään jalkaan sopiva, vanhoista sukista mittailtu.


Näillä on hyvä tassutella kohti uutta vuotta. Ei kuitenkaan piikit pystyssä, vaan leppoisasti ja hymyillen. Tällä siilillä kun on se pehmeämpi puoli useimmiten esillä:)


Joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Yöllä kääntyy jälleen uusi sivu vuosikirjaan ja sen myötä päästään vaihtamaan kalenterit uusiin, poksuttelemaan kuohujuomat auki ja ottamaan uusi vuosi avosylin vastaan! Onnekasta uutta vuotta teille jokaiselle!

Sarjakuva Kiroilevan siislin virallisilta sivuilta täältä.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulunpunainen joulu


Tämä Pikku-Myy lähtee nyt joulunviettoon:) Mekkokin on ihan just eikä melkein tyyliin sopiva. Eurokankaan joulunpunaisesta kankaasta muotoutui Susannan työhuoneen Sussu-tunikan kaavalla mitä mainioin pyhävaate joulun rientoihin. Kaulus on sovellettu omasta päästä, mutta muuten kaava istuu juuri sellaisena kuin se alunperin oli. Ja arvatkaapa vaan iskikö ompelukärpänen heti sen jälkeen, kun joku oli siivonnut kaikki edelliset ompeluroippeet pois lattioilta.. No, sitten siivottiin uudestaan.


Joulun tuplasiivot on siis tehty ja piparitalo rakennettu. Arkkitehdille tosin sattui pikku kömmähdys matkan varrella ja päätykolmioiden paikalle uhkasi jäädä ammottavat aukot.. Onneksi sydänpipareista saatiin muurattua puuttuvat tiilet, niin etteivät huomiseksi luvattu lumipyry pyyhkäisee taloon sisälle. Ja se iso kattohan kuitenkin on kaikista tärkein, talon suojana ja koristekarkkien määrässä mitattuna:)


Oikein rauhallista ja tunnelmallista joulua itse kullekin säädylle! Palaamme, kun kinkut on pistetty parempiin suihin ja ompeluhammasta taas pyhien jälkeen kolottaa.

Edit: kuvien lisäily mobiilisti ei taida olla ihan tämän tyypin vahvimpia puolia, mutt nyt pitäisi niidenkin näkyä!

lauantai 20. joulukuuta 2014

Karkkikoruneitsyyden menetys


Jouluun kuuluvat enkeleiden lisäksi erottamattomasti myös makeiset. Ja kaikenlainen muukin hyvä, kiireetön ja runsas syöminen. Lapsena ne lahjat tietysti useimmiten olivat Se juttu, mutta näin aikuisena hyvä ruoka ja leppoisa tunnelma ovat alkaneet saada entistä suurempaa merkitystä.


Opiskeluaikana olin monena jouluna töissä Vapaavalinnan kassalla. Vetelemässä viivakoodeja suklaarasioista, marmeladipaketeista, suklaajoulupukeista ja mitä erilaisimmista muista makeista herkuista. Siinä kassahihnan takan jotenkin konkretisoitui verkkokalvoille se, kuinka paljon ihmiset oikein ostavat makeaa jouluksi. Välillä olin innoissani siitä, kinka edullisesti noita suklaarasioita pystyin henkilökunta-alennuksella kantamaan kotiini. Toisinaan taas koin todellista kauhua kaikesta siitä rasvan ja sokerin määrästä, joka niiden suklaavuorien myötä itse kunkin mahaan (ja takapuoleen) joulunpyhinä kertyi.


Kaikesta näennäisestä kaloriahdistuksesta huolimatta suklaa on kyllä minulle edelleen se juttu. Ilman sohvannurkassa syötyä suklaarasiaa ja hyvää kirjaa joulu ei tule. Ihan sama, onko ulkona vesisadetta, pakkasta vai lunta, onko tuvassa kuusta tai käykö joulupukki, mutta ilman tuota suklaista lukuhetkeä joulu ei tunnu joululta.


Jokusia makeita on tullut kannettua kaupasta kotiin tänäkin jouluna. Mutta teinpä myös tämmöisiä, hyvin vähäkalorisia herkkuja. Fimo-massasta tehtyjen karkkikorujen kiistaton kuningatar taitaa olla Elvari, mutta ovat niitä huomioni mukaan kokeilleet todella monet muutkin. Kukin vähän omalla tyylillään. Joten menetin sitten minäkin neitsyyteni näille herkuille.


Ja ai että, kuinka mukavaa puuhaa näiden leipominen olikaan! Pesin tyhjästä, suorakylkisestä viinipullosta etiketit pois ja valmiina oli sileäpintainen, tarttumaton kaulin. Tampereen kädentaitomessuilta mukaan oli tarttunut Fimo-paketteja niiin vaahtokarkkien kuin englanninlakujenkin väreissä. Sitten vaan aloin kaulita, leikata ja kiertää. Ja lopputulos on varsin herkullinen. Jopa siinä määrin, että koruja kootessani ja pöydälle leviteltyjä lakupaloja katsellessani iski vallan mahdoton karkkinälkä. Että miksi mitään näistä ei voi syödä!


Lopputuloksena herkullisia avainnauhoja ja syötävän hyviä korvakoruja. Sitä voi sitten aamuisin pohtia, että olisiko tänään lakupäivä vai olisinko kuitenkin hempeällä tuulella ja valitsisin vaahtokarkit? Ja kuinka kollegojen makeanhimot herätellään iltapäivän heikkona hetkenä kesken tylsän palaverin, kun ilmestytään paikalle lakunauha kaulassa:)


Näiden makeiden ajatusten voimalla aion tänään käydä joulusiivouksen kimppuun. Mäntysuopavettä saunan lauteille, sitruunasuihketta keittiön välitilan laatoille ja matot pihalle tuulettumaan. Kuinka teillä joulusiivoukset etenevät? Vai onko niin, että se on ihan sama milloin siivoaa eikä joulu aiheuta normaalia suurempaa trafiikkia siivouskaapilla?

tiistai 16. joulukuuta 2014

Lämminsydäminen jääenkeli



Joulu on enkeleiden aikaa. Enkeli ilmestyy joulukoristelaatikosta ja kurkkii postipojan kotiin kantamasta kortista.Sellainen paljastuu joulukalenterin luukusta tai vilahtaa lapsuuden joululaulukirjan sivuilla. Piparkakkutaikinasta muotoutuu possujen, tyttöjen, kuusten ja tähtien rinnalle herkkiä enkeleitä. Kevyesti enkeli lennähtää paikalle ja tuo mukanaan ripauksen ihmeitätekevää kultapölyä juuri silloin kun joulustressi uhkaa saada pienestä ihmisestä ylivallan.


Nämä enkelit saivat muotonsa kirkkaista akryylihelmistä. Siivet ovat perhosenmuotoisista ääriviivatarroista ja helmiäispaperista ja osat liitettiin yhteen ohuen ohuella rautalangalla.


Enkelit lensivät ilahduttamaan kaltaisiaan, työkavereita, jotka joulunaluskiireessä osoittautuivat oikeiksi enkeleiksi.

torstai 4. joulukuuta 2014

Onko tämä nyt sellainen neuvostotähti?


Punainen hiipii tänne pieninä askelina. Tänään kannoin Eurkankaasta kotiin joululiinan verran punaista pellavaa (sunnuntaihin asti kaikki kankaat -20 %!) ja nyt sitä on jo patalapuissakin. Äidin vanha, 1960-70 -lukujen villakankainen retrotakki päätyi palasiksi ja pesukoneeseen huopumaan. Sen jälkeen siitä oli helppo leikata tasakokoisia neliöitä, ommella valkoinen huopatähti koristeeksi toiseen kappaleeseen ja tikata kaksi lätkää yhteen. Kappaleiden väliin kiilattu ripustuslenkki on juuttinarusta. Väliin ei tarvinnut laittaa mitään lisätäytteitä, koska huopunut villakangas kaksinkertaisena taatusti pitää keittiökuumat erossa ruoanlaittajan sormista.


Tässä on punaisella pohjalla valkoinen, viisisakarainen tähti. Väreillä on yllättävän paljon merkitystä, koska miettikääpä jos ne olisivat toisinpäin? Jouluisen sijasta tunnelmat saattaisivatkin kääntyä yllättäen neuvostohenkisiksi. Tai ainakin niin kävi kerran lapsuudessani erään viimeistelyä vaille olevan paidan kanssa.


Äiti oli leikannut minulle tipunkeltaisen college-puseron jostakin vanhasta, isommasta paidasta. Kangas oli yksivärinen, hihansuun ja helman resoreissa oli punaisia ja sinisiä raitoja. Edessä oli taskut, jotka oli reunustettu punaisella terenauhalla. Paidan miehusta kaipasi ilmeisesti vielä jotain väreihin sopivaa koristusta ja niinpä äiti aplikoi siihen punaisen tähden. En muista, ehtikö paita olla minulla kertaakaan edes päällä, ennen kuin isä ilmoitti, että punainen viisisakarainen tähti edusti jotain ihan muuta ideologiaa kuin meidän perheessämme noudatettavaa ja tähti sai äkkilähdön.


Muistan, että aplikaatiota ei purettu, vaan tähden ympärille tikattiin erilaisilla koristeompeleilla ympyröitä ja muita kuvioita, joiden tarkoitus oli hälventää tähden muotoa. Ilmeisesti nuo konstit toimivat, koska paita kelpuutettiin takaisin vaatekaappiin. Ja taitaa se olla vanhempien luona yhä edelleen jossakin tallessa:)


Olen aina tykännyt tähdistä je ne kuuluvat mielestäni tunnelmalliseen jouluun. Mutta ehkä eivät sittenkään punaisina. Kategorisoin itseni mielestäni hyvinkin epäpoliittiseksi henkilöksi, mutta jostain syystä tuo collegen koristelu on jäänyt hyvin vahvasti mieleen. Vaikka silloin alle kouluikäisenä minulla ei tietenkään ollut mitään tietoa punaisiin tähtiin ladatuista merkityksistä.

Tähtipatalaput ja ihan vaan muutama muu juttu on pakattu viikonloppua varten pärekoppaan. Espoossa onkin tarjolla tulevina viikonloppuina myyjäisherkkuja monessa muodossa: itse olen mukana Villa Elfvikin luontotalon myyjäisissä 7.12. ja Omnia Finnsin joulumyyjisissä 13.12. Tervetuloa moikkaamaan, jos satutte olemaan maisemissa!

maanantai 1. joulukuuta 2014

Vihaiset linnut löhöilevät


Ensimmäiset joululahjat on tontun pajasta toimitettu eteenpäin! Viime viikko oli varsinaista kiirettä ja huiskimista suuntaan jos toiseenkin: torstaina työpaikalla oli joulumyyjäiset ja perjantaina sitten pikkujoulut, joiden valmisteluun oli kulunut tunti jos toinenkin. Lauantaina tein tonttureissun kavereiden luo Turun suuntaan ja tuohon kyytiin piti saada valmiiksi monenlaisia paketteja. Joten kun kaikkien tekeminen kasautui samaan aikaan, on täällä ollut hiukan hiljaisempaa.


Mutta löhöilty ei tosissaan olla, päinvastoin. Ahkeroin mm. tämmöiset isot löhöilytyynyt kummilasten pakettiin. Tinen matkusti jo viikonloppuna Turkuun, toinen odottaa vielä postitusta. Tyynyillä on kokoa noin 100x75 cm ja täytteenä on styrox-palleroita säkkituolien tyyliin. Styrox-täyte on vanhasta lakanasta tehdyssä sisätyynyssä ja lintupäälisessä on vetoketju, jotta se on tarvittaessa helppo nakata pesukoneeseen. Pallerot Etolasta, Angry Birds -kangas Vallilan mallistosta. Itse asiassa hankin tuon kankaan jo reilu vuosi sitten, mutta en silloin ehtinyt harmikseni tätä tyynyideaa joulupukin konttiin toteuttaa. Niinpä en olekaan lainkaan varma, onko tuota kangasta edelleen saatavilla.


Näistä tuli kyllä oikein rennot tyynyt. Melkein tuo maastoutuu sohvalle muiden tyynyjen joukkoon:D
Mutta kukapa 7-vuotta täyttävä ei haluaisi saada postista noin suurta pakettia:)