maanantai 30. kesäkuuta 2014

Farkkupeitto


Kesäloma on alkanut melko viileissä lukemissa. Mutta sehän ei haittaa, aina voi kääriytyä lämpimän torkkupeiton alle lukemaan tai tekemään lukuisia keskeneräisiä käsityöufoja.

Jos joku näillä viileillä keleillä käy kuumana, niin se on ompelukone. Suunnittelin jo viime kesänä yläkerran parvekkeelle sopivaa torkkupeittoa, mutta ilmeisesti kesän kauniit kelit houkuttivat tekemään jotain aivan muuta kuin istumaan ompelukoneen äressä, koska minkäänlaista torkkupeittoa ei tuonne ilmestynyt. Enkä ollenkaan ymmärrä miksi ei, vaikka minä en tehnyt asian eteen mitään!


Nyt on kuitenkin toisin ja sateen ropistessa on ollut oivallista aikaa kökkiä lattialla saksimassa farkuista samankoisia palasia, suunnittelemassa niiden järjestystä tähän tarkoitukseen vallatulle lattialle ja sen jälkeen ompelemassa. Farkkuvarastot ovatkin hivenen pienemmät tämän peiton jälkeen.


Katselin Pinterestistä inspiraatiokuvia ja aivan mahtavia luomuksia kanssasisaret kyllä farkuista ovat taiteilleet. Hakusanalla "denim rag quilt" lävähtää myös ruudulle monenlaisia variaatioita tästä tekniikasta. Löysin erittäin simppelit ohjeet tämmöisen peiton tekoon ja niinpä aloin saksia. Yhden ruudun koko on 16x16 cm ja ruutuja on peitossa yhteensä 8x10 eli 80 kpl. Jokainen ruutu on kaksinkertainen, jotta noista reunoista tuli kunnolla pörröiset. Tuossa kohtaa kannattaa kyllä huomioida, että strech-farkut eivät purkaudu ollenkaan niin nätisti kuin joustamattomat, eli ne voi suosiolla jättää tämän projektin ulkopuolelle.


Kun kaikki tilkut oli ommeltu ensin riveiksi ja sen jälkeen rivit yhdistelty peitoksi, alkoi toinen leikkuukierros. Tässä kohtaa homma muuttui myös erittäin pölyiseksi. Leikkaukset kohdistuivat saumoihin, eli tein saumoihin pieniä viiltoja ennen kuin lykkäsin koko komeuden pesukoneeseen. Normaali 40 asteen pesuohjelma ja sen jälkeen kuivatus kuivausrummussa tekivät saumoista mukavan paksut ja ilmavat ja peitosta pehmeän. Pesun jälkeen siistin ylimääräiset langanpäät pois.Tuntuu kyllä, että nukkaa irtoaa peitosta edelleen jokaisella ravistelukerralla.


Niinpä tämä onkin parvekepeitto, jonka alle voi vetäytyä talviunille, jos kesä oikein kylmäksi heittäytyy. Eli jos minusta ei vähään aikaan mitään kuulu, tiedätte mistä etsiä:)

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Kesälomalaisen sitruunasorbetti


Se olis loma nyt! Se ainut aika vuodesta, kun saa kellokortilla kotiin lähtiessä leimata LOMA ulos:) Kyllä tuntui terapeuttiselta, suorastaan auvoiselta. Vuosi on odotettu tätä hetkeä, ja nyt se on täällä. Taas.


Sen kunniaksi junailin itseni Espoon keskukseen By Pia's designin tunnelmalliseen puotiin ja nappasin kainaloon kesälomamekon. Ihana puoti kaiken kaikkiaan, en ollenkaan tajua, etten ole aikaisemmin tuonne eksynyt. Pellavaunelma istui täydellisesti ja tästä tulee varmasti yksi tämän kesän lempimekoista. Koska kesä on aina kesä, sanovat säätiedotus ja lämpömittari mitä tahansa.

Loman kunniaksi nautiskeltiin myös kirpeän ihanasta sitruunasorbetista. Alkuperäinen ohje löytyy Pizza paradiso - Paista parhaat artesaanipizzat -kirjasta. Superhelppo ohje, jonka kanssa sorbettinälkää tosin pitää osata hiukan ennakoida, koska herkun valmistumiseen menee muutama hetki. Olkaa hyvä:)


Sitruunasorbetti
noin 8 annosta


7,5 dl  vettä
500 g  sokeria
8         sitruunan mehu
1         luomusitruunan raastettu kuori

Kiehauta vesi ja sokeri kattilassa samalla sekoittaen. Ota kattila liedeltä, kun sokeri on liuennut ja liemi on kirkasta. Lisää sitruunoiden mehu ja raastettu kuori ja sekoita. Jos on tiedossa, että sorbettia ei syödä samana päivänä, voit lisätä liemeen myös 1 rkl glukoosisiirappia. Tosin toimii vallan hyvin ilmankin, eikä ainakaan minulla ole herkku jäätynyt kivikovaksi, vaikka tästä on riittänyt syötävää useammaksi päiväksi.  Jäähdytä liemi ja laita sen jälkeen jääkaappiin, jossa se saa seistä vähintään tunnin.

Jos omistat jäätelökoneen, kaada sorbettiliemi koneeseen ja anna mennä koneen ohjeiden mukaan. Jos et omista, kuten minä, varaudu vatkaukseen. Kaada liemi muovikulhoon ja laita pakastimeen. Käy vatkaamassa sähkövatkaimella 20 minuutin välein kolmen tunnin ajan.Varaa aikaa lopulliseen jäätymiseen yhteensä vähintään viisi tuntia, jotta sorbetti on varmasti jäätynyt vieraiden saapuessa.

Ota sorbetista ja vaniljajäätelöstä jäätelökauhalla palloja, nappaa mukaan hiukan suklaakastiketta, lisää ripaus keksimuruja ja viimeistele sitruunamelissalla. Kirpeän makean sitruunan, pehmeän vaniljan ja täyteläisen suklaan liitto rapeiden keksimurujen kanssa hipoo täydellisyyttä. Tämän myötä aurinko paistaa aina, ikkunan ulkopuolella olevista lämpöasteista huolimatta!

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Purkitettu kesä


Miten voikin joskus jonkun ihan pikkuhomman tekemiseen kulua mahdottoman pitkä aika? Tai tarkemmin sanottuna se aika kuluu siihen, että saa itsensä aloittamaan kyseisen homman. Tai jatkamaan kesken jäänyttä, kuten minulla kävi näiden kynäpurkkituunausten kanssa.


Jalostin viime kesänä sateenkaarilangan puikkopurkkien kylkeen ja jäljelle jäänyt kerä oli tarkoitettu värittämään työhuoneen kynäpurkkeja. Pesin ja varastoin lasipurkit ja aloitin päälisen teon viime kesänä, mutta kuinka ollakaan, keskeneräiset purkit ja sekalaiset lankanöttöset jäivät syystä tai toisesta pyörimään ompeluhuoneeseen eikä valmista tuntunut tulevan millään. Siirtelin niitä pois milloin minkäkin työn tieltä. Useinkin mietin, että nuokin olisi hyvä saada tuosta pois, että eihän se ole iso homma. Juuri sopivan aivotonta tekemistä työpäivän jälkeiseen puolikoomaan. Mutta virkkausvaihde tuntui olevan jumissa.


Purkkitekeleiden nomadielämä ompeluhuoneessa jatkui aina näihin päiviin asti.  Lopulta ryhdistäydyin, otin virkkuukoukun kauniiseen käteen ja taistelin purkit valmiiksi. Sisällä on pesty lasipurkki, päälinen virkattu jämäkeristä ja koristeltu nauha- ja pitsivaraston aarteilla. Sateenkaariasiathan ovat tällä viikolla pinnalla muutenkin, joten kannanpa korteni kekoon näiden tuunattujen kynäpurkkien muodossa:)

Ja siihen jäljellä olevaan virkkuuseen, viimeistelyyn ja koristeluun meni aikaa ehkä tunti..


Näihin on värikkäiden jämälankojen lisäksi säilötty nyt se kaikki kesän aurinko, joka ei ulkona suostu näyttäytymään. Viimeinen viikko ennen lomaa sujuu mukavasti noiden paisteessa ja lomalta töihin tullessa vastassa on iloisen värikäs purkkirivistö. Aurinkoa, kaikesta ulkona vallitsevasta koleudesta huolimatta!

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Heinäseiväsromantiikkaa


Heinät ja seipäät ja luonnonkukat ja grilli taitavat kuulua aika hyvin yhteen juhannuksen kanssa. Illalla odottavan grillauksen lisäksi meidän pihaa koristavat upouudet heinäseipäistä ja luonnonpuista tehdyt koristetikkaat. Seipäistä nimittäin pääsee vallan hyvin nautiskelemaan kaupungissakin, kun vähän käyttelee vasaraa ja sahaa. Ja on aikaa. Ja niitä seipäitä. Eli on hyvät suhteet vanhempiin:)


Vanhempien varastoista matkusti meille jokin aika sitten kasa seipäitä. Ensimmäiset kappaleet pääsivät kauan himoituiksi sisustustikkaiksi. Loppujen kohtalosta kerron hiukan myöhemmin. Vai onko tämä nyt paremminkin ulkoistusta, kun tikkaat ovat toistaiseksi ulkona? Talveksi nämä saattavat muuttaa sisälle, sen verran niihin tykästyin.


Simppelit tikkaat syntyivät kahdesta seipäästä, lähimetsässä sään armoilla olleista harmaantuneista paksuista oksista ja tervanarusta. Ja ai niin, on tuolla muutama moderni ruuvikin, mutta ei kerrota sitä kenellekään, kun ne eivät näy.. :)


Sitten vaan kunnon kimppu apiloita, hiirenvirnoja ja koristeellisia heiniä maljakkoon ja jussia odottelemaan. Koitin keräillä seitsemää sorttia, jotta tyynyn alle kerättäviä kukkasia ei tarvitse lähteä kovin kaukaa hakemaan. Leppoisaa juhannusta!

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Haasteellinen viikonloppu


Olen ollut laiska. Sain nimittäin ajat sitten Ihanasta talosta maalta haasteen, johon vastaaminen on jostain käsittämättömästä syystä venynyt ihan liian kauan. Kun se aika vaan menee..


Joten eikun vastauksia:

1. Suosikkiväri sisustuksessa
Sanovat, etteivät valkoinen ja musta oikeastaan ole värejä, mutta sisustuksessa kyllä ovat. Tunnustaudun niihin, joilla on valkoiset seinät ja kaapeissa kasoittain erivärisiä tyynyjä ja peittoja, joilla tuodaan ne varsinaiset värit sisustukseen. Jos mustaa ja valkoista ei kumminkaan jostain syystä lasketa, niin heitetään kehiin punainen, koska meillä on punainen sohva:) Sen vaihtaminen on hiukan kallimpaa ja työläämpää kuin mainittujen torkkupeittojen ja koristetyynyjen, joten eiköhän rakkaussuhde punaiseen ole aika kestävällä pohjalla. Harmaa ja värjäämättömän pellavan sävyt pehmentävät kokonaisuutta sopivasti, joten ainakin kaikkia noita värejä meiltä löytyy. 


2. Designesine/-huonekalu, joka ei ikinä tule meille
Meillä ei juurikaan harrasteta semmoisia designesineitä tai -huonekaluja, joiksi designesineet stereotyyppisesti ja sarkastisestikin ehkä ymmärretään. Eli ei  muovia eikä rosteria, ei myöskään epämukavannäköisiä tai huippukalliita kalusteita tai esineitä, joilla ei varsinaisesti tee yhtään mitään. Juurikin siksi, että ne ovat epämukavia ja kalliita ja turhia. Kuten vaikka Eero Aarnion Puppy.

Sen sijaan meiltä löytyy ja yritämme valinnoissa mahdollisuuksien mukaan suosia kotimaista, kestävää ja klassista designia kuten Iittalan astioita, Hackmannin kattiloita, Fiskarsin saksia ja veitsiä sekä Pohjanmaan huonekaluja. Tosin täällä ei asuisi tuunari (ei siis duunari vaan tuunari!), ellei  "virallisen designin" rinnalla kulkisi aina oma design joko alusta asti toteutettuna tai olemassaolevia esineitä muokkaamalla:) Näistä saadaan juurikin sopivan kotoinen ja omaa silmää miellyttävä yhdistelmä.

3. Hurmaavimmat henkilöhahmot tv:ssä
 Höm, kattelen telkkua NIIN vähän, että tässä kategoriassa ei paljon ehdokkaita ole. Yksi hyvä sarja, joka tosin tällä hetkellä on tauolla, on Subin neljän nörttikaveruksen elämää seuraileva Rillit huurussa. Ja siellä suosikki on Leonard, joka tuosta fyysikkopoppoosta on ainut vähänkään normaali mies, joka yrittää kaikin keinoin kammeta kavereitaankin samoille raiteille. Tässä touhussa ei aina kommelluksiltakaan säästytä, joten terävänäköisten stereotyyppien varaan rakennettu sarja toimii oivallisena aivotoiminnan nollaajana arki-iltaisin.

4. Suosikki leivonnassa
Parasta ovat ehkä uunituoreet korvapuustit kylmän maitolasillisen kavereina. Omenapiirakka ja vaniljakastike sekä suklaakakku ja jätski ovat myös lähes lyömättömiä yhdistelmiä. Ehkä tähän voisi yksiselitteisesti todeta, että suosikkeja tuoreet leivnonnaiset, koska silloin pääsee makujen lisäksi nauttimaan myös vastapaistetun leivonnaisen tuoksusta.

5. Viisi blogisuosikkia
Lueskelen enemmän tai vähemmän melko monia blogeja, mutta on joitakin, joihin palataan aina uudetaan. Ne kaivetaan esille aina silloin kun kaipaan jotain piristävää, inspiroivaa, lohduttavaa, ajatukset rauhoittavaa, tyylillisesti kiinnostavaa tai muuten vaan hyvää mieltä tuovaa luettavaa ja ne ovat haasteen antajan blogin lisäksi ainakin seuraavat:
Ellis
Susannan työhuone
Aamukahvilla
Säkellystä ja säätöä
Hannan Namit


Haaste napattavissa matkaan vapaasti!